"Paras argumentti demokratiaa vastaan on 15 minuutin keskustelu keskivertoäänestäjän kanssa”, ironisoi aikanaan Winston Churchill. Tätä sarkastista huomautusta kääntelin mielessäni edustajistovaalien alla viime syksynä.
Toimiva demokratia edellyttää valveutuneita kansalaisia, jotka osallistuvat yhteiskunnalliseen keskusteluun ja keräävät itselleen eväät äänestyspäätöksen tekemiseen. Voisi luulla, että koulutus antaa tähän lisää valmiuksia. Tokihan korkeasti koulutettu akateeminen omaa paremman sisälukutaidon kuin saapasjalkainen Matti Heikäläinen? Olisi luontevaa olettaa äänestysinnon kasvavan koulutuksen myötä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä osallistuminen esimerkiksi eduskuntavaaleihin on 1960-luvun huippuvuosista romahtanut lähes 20 prosenttiyksiköllä huolimatta koulutustason voimakkaasta kasvusta. Edarivaaleissammekin äänestysprosentti on matanut pitkään 30 prosentin tuntumassa.
Mistä on kysymys? Ehkäpä asiat ovat niin hyvin, että ne tuntuvat rullaavan ihan itsestään. Ihmiset eivät tunne vaikuttamisen tarvetta. Tai ehkäpä positiivinen ihmiskäsitykseni on vain suuri illuusio, ja todellisuudessa suuri enemmistö ylioppilaskuntamme jäsenistä kuuluu siihen joukkoon, jota ei voisi vähempää kiinnostaa. Tämä joukko herää vasta kun omat karvat alkavat kärytä.
Pitäisikö TKY:n sitten jäsenistön aktivoimisen nimissä palata 1960- ja 1970-lukujen ”hulluihin vuosiin”, jolloin solidaarisuuden hengessä otettiin kantaa muun muassa Portugalin kolonialismiin ja EEC-sopimukseen. Politikointi vei lopulta ylioppilaskunnan talouden niin kuralle, että Vanha Poli jouduttiin myymään. Toisaalta tällä poliittisen aktiivisuuden kaudella syntyi runsaasti positiivisia uudistuksia, kuten opintotuki ja opiskelija-asuntosäätiö.
Vai pitäisikö edustajistossa laatia esitys asumisoikeuden säilyttämiseksi vaaditun 10 opintoviikon kasvattamisesta 15:een? Tai ehkäpä jäsenmaksua pitäisi nostaa kolmanneksella? Näin varmaan saataisiin aikaan pientä kuhinaa jäsenistössä. Toisaalta jos pelkästään äänestysvilkkauden nimissä joudutaan tehtailemaan ehdotuksia, voidaan kysyä koko järjestelmän toimivuuden perään.
Jokainen ylioppilaskunnan jäsen voi kuitenkin itse vaikuttaa. Jokaisen edaattorin tehtävä on ainakin kuunnella jäsenistön tekemiä ehdotuksia. Juuri sinä! Ota minuun yhteyttä ja palauta uskoni toimivaan demokratiaan. Parempaakaan järjestelmää meillä ei ole. Kuten ”V-tyyli” Churchill asian ilmaisi: ”Demokratia on poliittisista järjestelmistä kelvottomin – heti kaikkien muiden jälkeen.”
Kirjoittaja on TKY:n edustajiston jäsen Neliveto-vaalirenkaasta. Kirjoittaja huomauttaa, että kirjoitus edustaa vain hänen omia mielipiteitään.