TKY:n vuosijuhlaviikon perinteisiin kuuluu teekkarilaulukirjan läpilaulu. Tänä vuonna tilaisuus järjestettiin Otarannan kattosaunalla. Tilaisuuden oli määrä alkaa kello 17, mutta silloin laulajia oli paikalla vain noin viisi. Vähitellen porukkaa alkoi valua paikalle lisää, ja laulu-urakka päästiin aloittamaan noin kymmentä yli.



Ensimmäisenä ilmoille kajahti polyteknikkojen marssi, josta laulettiin 1. ja 3. säkeistö. Tässä vaiheessa laulajia oli paikalla jo parikymmentä. Laulamista voisi ehkä kuvailla sanalla pliisu. No, porukka ei ollut ehkä vielä kunnolla lämmennyt tunnelmaan. Seuraavana seurannut analyysilaulu oli paljon parempi suoritus. Laulun jälkeen keskusteltiin hieman epäselväksi jääneestä melodiasta. Vaisulla linjalla jatkui myös laulu ’Mittari tanssii pyykin päällä’. Pohjanoteeraus saavutettiin KIK:n marssissa, jota kukaan ei osannut. Yllättävää oli, että hiukan TKY-henkisemmistä lauluista melkeinpä parhaiten osattiin latinankielinen Vivat polytechinicum. Erityismaininnan ansaitsee myös se urhea puutyttö, joka veti Puumiehen hymnin lähes yksin.

Hieman pakkopullamainen ote – paitsi ehkä maapuolustushenkisimpien mielestä – jatkui kun siirryttiin laulamaan Maammelaulua, joka laulettiin myös ruotsiksi, ja Finlandian kaltaisia kansakunnan kestosuosikkeja. Yritys oli kovimmillaan Jääkarinmarssin ja Sillanpäänmarssilaulu aikana. TKK:lla opiskelee ilmeisesti melko isänmaallista porukkaa, tai sitten innostus on selittävissä sillä, että suurin osa on käynyt viihtymässä armeijan kurkkusalaateissa.

Onneksi kohta päästiin hilpeimpiin lauluihin, kun alettiin kahlata Teemu Teekkaria läpi. Tässä vaiheessa laulajia oli paikalla arviolta parikymmentä, ja lisää valui sisään koko ajan. Laulukirjan rakennetta suunniteltaessa on ehkä mietitty sitä, että alussa ovat laulut, jotka laulukirjassa pitää olla, ja sen jälkeen ne, jotka ovat mukavia laulaa. Eli kun alun ’pakollisista’ on selvitty läpi, on laulajilla vielä energiaa laulaa hauskemmat laulut loppuun. On tietysti mahdollista, että olen vain sniidu, joka ei ymmärrä hyvän päälle.

Seuraava tutumpi laulu oli numero 23 eli Ikuisen teekkari laulu. Laulu ei ole henkilökohtainen suosikkini. Syynä saattaa olla hivenen laahaava sointukulku tai sitten mahdollisesti opintoni, jotka uhkaavasti muistuttavat whiskiä, joka on kaadettu niin sanotusti ’on the rocks’. Laulu kuitenkin osattiin hyvin, mikä on totta kai positiivista. Ehdoton piristysruiske tapahtumalle oli hauska ja anarkistinen numero 28 Laulu hallituksesta. Myös Kaarlo Väisänen oli saapunut jossain vaiheessa paikalle, onneksi, koska kun alettiin laulaa laulua 41 Vi äro teknologer, hän oli suurin piirtein ainoa, joka kipaleen osasi. Uusi tuttavuus ainakin minulle oli 47, Excursiolaulu, joka oli todella hauska ja teekkarihenkinen värssy. Ruotsalaisille kuittailtiin lauluissa Olof Palme -visanissa ja Vem kan flyga med JAS-gripen-laulussa, mikä tietenkin innosti kaikkia.

Vaikka lauluja oli lurauteltu jo alun seitsemänkymmentä, säilyi meininki ja into edelleen hyvänä. Laulajat innostuivat entisestään, kun päästiin pilkkaamaan kommunisteja ja neuvostomaata. Ilkikurisuus vetoaa teekkareihin. Hivenen muunneltu numero 79 Iloinen Andersson toi mieleeni ala-aste-aikoinani tapahtuneen lento-onnettomuuden, jossa Israelilainen Boeing 747 rahtikone törmäsi Amsterdamilaiseen kerrostaloon fataalein seurauksin. Välitunneilla lauloimme ’iloinen Amsterdam.’

Kun lauluja oli takana 95, alkoi toimittaja jo hiukan väsähtää, mutta laulajat eivät niinkään. Hauskat juomalaulut ovat kuitenkin aina paikallaan, kuten esimerkiksi numero 97 Meidän tarjoilija. Suomalainen juomakulttuuri on aivan liian synkistelevää, ja hauskat juomalaulut ovat varmasti tervetulleita. 112 pienet sienet elähdyttää jälleen ilkikurisuudellaan.

Porukka illassa sen kuin lisääntyy. Laulajia on saunalla jo kolmisenkymmentä. Innostus säilyy edelleen. Laulu 151 Halfvan innosti laulajat vaikuttavaan yhteislauluun. Hieno oli myös numero 158 Tosimiehen viinalaulu, joka esitettiin loistavasti kaanonina.

Kaksi ja puoli tuntia on jo mennyt, mutta meininki paranee entisestään. Laulukirjan laulun 175 esitys on taas uskomattoman hyvä kaanon. Alussa sovittiin, että laulut pidetään yhden säkeistön mittaisena. Laulajat kuitenkin haluavat enemmän, ja laulut tuntuvat vain venyvän. Taas seuraa erinomainen kaanon: numero 190 Olutkaanon. Kolme ja puoli tuntia on mennyt, ja laulajia on edelleen sitkeästi parikymmentä. Muutaman kymmenen juomalaulun jälkeen siirrytään toiseen miehen sekavaksi saavaan asiaan: naisiin.

Laulu 230 Niin minä neitonen sinulle laulan, on varmasti laulukirjan vaivaannuttavin kappale. Serenadien jälkeen siirrytään iskelmällisempiin kipaleisiin, joiden jälkeen on vuorossa pikkutuhmia lauluja, jotka ovat tuntuvat olevan hyvin suosittuja – tietenkin. Vihdoin numeron 271 kohdalla tulee viimeinen laulu.