Sähköpostitse, kännykkäviesteinä ja tiedotusvälineiden kautta leviävä Maan ystävien ja Ei Iskua Irakiin -verkoston boikottikehotus on osunut hedelmälliseen maaperään: viimeisimpien gallupien mukaan 76 prosenttia suomalaisista vastustaa yhä sotaa.
”Hyökkäys Irakiin ei ole oikeutettu, mutta Yhdysvaltain presidentti ei kuuntele kansainvälistä yhteisöä eikä edes omia kansalaisiaan. Kuluttajatoiminnalle on nyt kysyntää”, vakuuttaa Maan ystävien puheenjohtaja Leo Stranius.
”Kuluttajaboikotti ei vastusta amerikkalaisuutta sinänsä. Se kohdistuu yrityksiin, jotka ovat osallistuneet republikaanihallinnon tai George W. Bushin vaalikampanjan tukemiseen. Toimimme sotaa vastaan sillä kielellä, jota Yhdysvallatkin ymmärtää.”
Stranius näkisi mielellään otteiden kiristämistä EU:ssakin. ”Onhan kauppasaartoja asetettu vähemmästäkin. Sodassa on pohjimmiltaan kyse yhdysvaltalaisten energia- ja öljy-yhtiöiden eduista. Kansainvälisillä talouspakotteilla on oikeasti vaikutusta.”
Lähiviikkoina Suomen Maan ystävät ja Ei Iskua Irakiin -verkosto asettavat tarkemmat päämäärät boikotille. Tavoitteena on tarjota keskitetysti tietoa yhdysvaltalaisten firmojen ja Irakin sodan yhteyksistä. Kärki on suunnattu tunnettuihin suuryrityksiin kuten Exxon Mobil (Esso), Philip Morris, Pepsico, Coca-Cola ja Walt Disney.
”Kampanjan aikana pyritään vuoropuheluun yritysten kanssa ja annetaan niille mahdollisuus rauhanomaiseen politiikkaan”, Stranius kertoo. Eikö boikotilla vaikeuteta myös yritysten suomalaisten työntekijöiden ja tavarantoimittajien tilannetta?
”Lisenssimaksujen kautta osa kotimaisten yrittäjien tuotoista menee sodan tukemiseen. Me haluamme nostaa esiin kansainvälisen brändin alla toimivien yritysten yhteiskuntavastuuta myös Suomessa.”
Kuluttajaboikoteilla on maailmalla pitkät perinteet, ja niillä on saatu merkittäviä tuloksia.
”Boikotti on aseena astetta järeämpi kuin mielenosoitus, sillä se voi tuottaa yrityksille välittömästi taloudellisia tappioita. Nyt aktivistit käyttävät hyväkseen jo valmiiksi kielteistä eurooppalaista asennetta USA:n ristiretkeä kohtaan ja pyrkivät sitä edelleen vahvistamaan”, arvioi imagologioita tutkinut dosentti Erkki Karvonen Tampereen yliopiston tiedotusopin laitokselta. ”Jos mahtavat globaalit yritykset alkavat huolestua myyntinsä kehityksestä, ne voivat lisätä painetta Bushin suuntaan sodan lopettamiseksi.”
Karvosen mukaan sota on vaikuttanut Euroopassa ja arabimaailmassa hyvin kielteisesti USA:n maakuvaan: ”Varsinainen syy on luultavasti Yhdysvaltain ylimielinen asenne muuta maailmaa kohtaan. USA:n sisäpolitiikassa mustavalkoinen hyvikset vastaan pahikset -retoriikka toimii hyvin, mutta muualla maailmassa se tuntuu naurettavalta. Maineen vaurioitumisen korjaaminen voi kestää kauan ja maksaa paljon. Boikotti on tietysti vain yksi mielenilmaus monien samansuuntaisten joukossa, yhdessä niistä tulee jo melkoinen kohu.”
Boikotin ydin on ajatus kuluttajasta kuninkaana.
”Nykyajan kuluttajalla on kaupassa vara valita kymmenistä samankaltaisista tuotteista. Yritykselle tämä on elämän ja kuoleman kysymys. Usein päätökseen vaikuttavat mielikuvat: ihmiset eivät osta vain tavaroita vaan myös merkityksiä ja etiikkaa. He haluavat parantaa maailmaa samalla kun ostavat”, Karvonen toteaa.
Boikotin kestosta on useita arvioita. Stranius otaksuu, että kyseessä on joka tapauksessa vuosien projekti.
”Boikotti voisi loppua, kun Yhdysvaltain joukot poistuvat Irakista. Minä kannattaisin kuitenkin sitä, että boikotti päättyy, kun nykyhallinto on vaihtunut ja Yhdysvallat liittynyt tiettyihin kansainvälisiin sopimuksiin kuten ydinkoekieltoon, Kioton ilmastosopimukseen ja kansainväliseen rikostuomioistuimeen.”
Sodan vastustus yhdistää entistä laajempia kansankerroksia. Stranius on huomannut, että kuluttajaboikotti on saanut liikkeelle niin ”tuulipukutavikset” kuin perinteiset rauhanaktivistit ja yliopistopiiritkin.
”Ehkä pitäisi puhua laajemmin kuluttajaliikkeen voimistumisesta. Siksi informaation tuottaminen on nyt keskeistä. Henkilökohtainen pelkoni on, ratkaiseeko kuluttajan valinnan lopulta hinta tai se, että pitäisi lähteä toiseen kauppaan ostoksille”, Stranius pohtii.
Voimakas sodanvastaisuus on yllättänyt Karvosen.
”Luulen, että muu maailma on kyllästynyt supermahdin yksioikoiseen politiikkaan ja toivoo USA:han toisenlaista hallitusta. Jos Al Gore olisikin voittanut vaalit, hän luultavasti hallintoineen ymmärtäisi paremmin eurooppalaisia ja maailmanpolitiikan mutkikkuutta. Ehkä rauhanliike on yksi kanava vastustaa USA:ssa nykyisin vallassa olevan röyhkeän punaniskaporukan tyranniaa maailmassa.”
Erityisesti siviiliuhrien näyttäminen televisiossa vaikuttaa hyvin kielteisesti sodan oikeutukseen. ”Tässä sodassa toimittajat ovat vapaampia kuin Persianlahden sodassa 1991, mutta kyllähän toimittajat sittenkin kulkevat läntisten sotajoukkojen mukana ja näkevät asian heidän kannaltaan. Monilla lehdillä on tosin vastapainona myös tavallisten irakilaisten kokemusten kuvausta”, Karvonen sanoo.
Stranius kokee sodan edessä sekä surua että voimaantumista: kaappiaktivistista ja sympparista on sukeutunut käytännön toimija.
”Tuntuu käsittämättömältä, että tällaista voi tapahtua. Euroopassa Bushin lausunnot ampuvat täysin ohi! En sitten tiedä, onko käytännön toimintani vain inhimillinen torjuntareaktio. Jännittävää seurata, onko meneillään suurempi yhteiskunnallinen murros.”