Teekkarit tunnettiin railakkaista elämäntavoistaan jo 1800-luvulla, jolloin pöytäkirjojen ja Arbetaren-lehden mukaan nähtiin juhlimista ravintoloissa, tappeluita ja muita paheita. Tosin Teknologföreningenin 50-vuotishistorian nimimerkki ”B” toteaa, ettei ilonpito ainakaan kaikilta hämärtänyt perusasiaa eli valmistumista.

Syksyllä 1903 Polyteknikkojen Yhdistyksen naisjäsenet tekivät valituksen Arbetarenissa olleesta jutusta. Jutun aihetta ei TKY:n 125-vuotishistoriikki kerro, mutta senaikaiset siveellisyyskäsitykset olivat varmasti nykyisiä tiukemmat. Joka tapauksessa asiasta nousi myrsky vesilasissa, ja kokouksessa 14. marraskuuta 1903 jäsen Jalmari Lindeman esitti paitsi paheksuntansa artikkelista, myös epäilyksensä yhdistyksen moraalin heikosta tasosta. Seuraavassa kokouksessa Ingrid Tallqvist kiisti kaikkien naisten asettumisen Lindemanin mielipiteiden taakse.

Arbetaren ei lopettanut ärsyttämistä, vaan seuraavassa lehdessä julkaistiin artikkeleita, jotka rikkoivat yhdistyksen lehdilleen asettamaa kahta päämäärää: artikkelit eivät saaneet olla katkeruudessa kirjoitettuja, eikä niissä saanut olla siveetöntä materiaalia.

Puoli vuosisataa myöhemmin joulu-Nyytisissä julkaistiin ”pahennusta herättävä” joulusatu. Sadussa Joulupukki muun muassa oksentaa, varastaa auton, syyllistyy rattijuopumukseen ja keventää rakkoaan valkeaan hankeen.

Myöskin muussa julkaisutoiminnassa riitti huolenaiheita. Vapun jälkeen vuonna 1956 ”hallitus totesi Polyteknikkojen Orkesterin tänä vuonna painattaman Vaputin-ohjelman niin törkeäksi, että siitä saattaa tulla syyte, jos ohjelma joutuu viranomaisten käsiin”. Hallitus joutuikin huomauttamaan lehtisen tekijöille, että ”oikea teekkarihuumori ja pornografia ovat kaksi eri asiaa”. Kaksi vuotta myöhemmin Vaputtimen ohjelma oli jo niin törkeä, että oikeusministeriö kielsi sen jakelun.