Maailman kiireetön päivä rantautuu myös TKK:lle torstaina 2. lokakuuta. Päärakennuksesta löytyy silloin ylimääräinen sohvaryhmä löhöilyä varten. Ruokaloissa myydään kiireettömän päivän kahvia ja pullaa.


Vaikka yleensä käytämme kymmenjärjestelmää, ei vuorokautta ole jaettu kymmeneen, sataan ja tuhanteen osaan. Syyt juontavat Babyloniaan noin 4000 vuoden taakse. Babylonialaiset jakoivat vuorokauden valoisan ajan 12 tuntiin, koska myös eläinradassa oli 12 tähtikuviota.

Babylonialaisessa kalenterissa vuosi oli jaettu 12 kuukauteen, jotka olivat vuorotellen 29- ja 30-päiväisiä. Vuoden pituudeksi tuli siten 354 vuorokautta, eli se oli noin 11 vuorokautta liian lyhyt.
Lähde: Uusi pikkujättiläinen, WSOY 1985

Roomalaiset käyttivät jo vuonna 24 eKr. pieniä pronssisia aurinkokelloja, joita he kuljettivat mukanaan myös matkoilla.

Ensimmäiset jaksollisia ilmiöitä hyväkseen käyttävät mekaaniset kellot valmistettiin 1200-luvulla. Niiden käyntiä säädettiin edestakaisin heilahtelevalla vaakasuoralla tangolla, jonka päissä oli siirrettävät painot käynnin rukkaamiseksi. Käyttövoimansa kello sai hiljalleen alaspäin laskeutuvasta painosta. Nämä kellot saattoivat kuitenkin käydä vikaan puolikin tuntia vuorokaudessa.
Lähde: Uusi pikkujättiläinen, WSOY 1985

1960-luvun lopulla autoilun ja erityisesti maanteillä kulkevan tavaraliikenteen lisääntymisen huomattiin luovan tarvetta valtakunnallisen autoradiopuhelinverkon rakentamiseen. Vastauksena tähän kysyntään avattiin Posti- ja lennätinlaitoksen ARP-verkko (A=auto, R=radio, P=puhelin) liikenteelle vuonna 1971.Vuonna 1982 käsivälitteisen ARP:nrinnalle avattiin yhteispohjoismainen automaattinen NMT 450 -verkko ja vuonna 1986 NMT 900 -verkko. Jälkimmäisen mukana katukuvaan tulivat niin sanotut ”kännykät” – matkapuhelin ei enää ollut sidottu ajoneuvoon, vaan sen saattoi ottaa mukaansa minne tahansa.
Lähde: http://koti.mbnet.fi/~juhok/nokia/historia.htm