Etusivulle




Otaniemen ensimmäiset astronautit polttivat ”avaruudessa” CD-levyjä
Elina Mattila


Jotkut eivät tarvitse edes Up-siideriä kokeakseen painottomuuden.

Kuva
Teekkarit Pekka Halme (vas.), Lauri Kangasaho, Tero Tuohioja ja Mikko Viitanen pääsivät Euroopan avaruusjärjestön painottomuuslennolle. Kuva: Jari Mäkinen


Tekniikan ylioppilaat Pekka Halme, Lauri Kangasaho, Tero Tuohioja ja Mikko Viitanen ovat palanneet maahan Euroopan avaruusjärjestön ESA:n vuosittaiselta painottomuuslennolta. Huikea kokemus ajoittui syyskuun alkuun.

Ranskan Bordeaux’ssa tehtyjen lentojen tarkoituksena oli suorittaa erilaisia koesarjoja erikoisoloissa. Tätä varten eurooppalaisten opiskelijaryhmien hakemukset syynättiin tarkkaan. Teekkarit pääsivät kolmivaiheisen hakuprosessin jälkeen mukaan ainoana suomalaisena ryhmänä.

”Ratkaisevaa TKK:n ryhmän valinnassa oli varmaankin meidän koesuunnitelma”, arveli suomalaisryhmän jäsen Tero Tuohioja toukokuussa valinnan selvittyä.

Suomalaiset tutkivat painottomuudessa CD-levyjen polttamista. Oletuksena oli, että levyihin tulee painottomuudessa bittivirheitä tuottavia kuplia, jotka tekevät niiden lukemisen mahdottomaksi. Oletus perustui tietoon, että painottomassa tilassa voidaan valmistaa kennomaista metallia. Painottomuudessa sulaan metalliin muodostuneet kuplat eivät nouse pintaan, vaan jäävät metalliin ja tekevät sen rakenteesta vaahtomaisen.

Yksi tärkeä edellytys tutkimusaiheille oli, että painottomuudessa vietettävä alle puolen minuutin aika riittäisi kokeiden suorittamiseen. ESA piti otaniemeläisten aihetta niin perusteltuna ja turvallisena, ettei se edes vaivautunut Suomeen tarkastamaan laitteistoja.

Muiden eurooppalaisryhmien aiheet vaihtelivat laidasta laitaan. Esimerkiksi ryhmä skotlantilaisia biologianopiskelijoita tutki rapujen tasapainoelintä. Ryhmä joutui vaikeuksiin, kun se ei päässyt rapuineen tullista läpi ja ravut jouduttiin korvaamaan uusilla.

Leijuva tupsulakki

Toukokuu oli suomalaisryhmälle kiireistä aikaa. Silloin hoidettiin monia käytännön asioita, valmisteltiin koesuunnitelmaa, etsittiin sponsoreita ja käytiin lentäjiltä vaadittavassa terveystarkastuksessa. Yllätyksenä tuli korvien impedanssikoe, jonka ESA määräsi tehtäväksi vasta viime hetkillä. Tarkastukset olivat myös suhteellisen kalliita, noin 150 euroa jokaiselta.

Reissu nieli varoja muutenkin. Kolme neljäsosaa matkan rahoituksesta saatiin korkeakoululta ja muutamilta yrityksiltä. Loput oli maksettava omasta pussista. Kesällä aikaa kului kokeen suunnitteluun ja testaukseen. Poikien täytyi muun muassa valmistaa alumiinista koeteline tarkkojen mittojen mukaan.

Syyskuun lento tehtiin erikoisvarustetulla Airbus 300 ZERO-G -lentokoneella. Kone nousi nopeasti viidestä tuhannesta metristä lähes kahdeksaan tuhanteen metriin, josta se pudottautui takaisin lähtökorkeuteen. Paraabelin muotoinen hyppy ylös ja alas kesti runsaan minuutin, jona aikana matkustajat olivat painottomassa tilassa noin 22 sekunnin ajan.

Otaniemen astronautit lensivät kahdessa ryhmässä. Kolme tuntia kestäneellä lennolla kone teki 30 paraabelia, joiden aikana ryhmät suorittivat koesuunnitelmiensa mukaisia kokeita.

”Painottomuus sinänsä oli mukavaa”, muistelee Tero Tuohioja. ”Pahinta oli raju vaihtelu.”

Otaniemeläiset joutuivat aikamoiseen höykytykseen. Välillä oltiin kiihtyvässä tilassa (2 G), välillä normaalitilassa (1 G) ja välillä taas painottomuudessa (0 G).

Painottomassa tilassa tasapaino katosi tyystin. ”Näköaisti oli ainoa, johon pystyi luottamaan. Toki tiesimme myös, missä kädet ja jalat olivat, joten siinä mielessä tuntoaisti oli tallella”, pojat kertovat.

Teekkarikunniaa vaalittiin Ranskan ilmatilassa tarkasti. Tuttu tupsulakki kulki mukana kaikkialle ja lennot tehtiin – kuinkas muuten kuin haalarit yllä.

Jälkipyykit pesussa

Painottomuuslennolla tutkitut asiat eivät suoranaisesti liity nuorukaisten opintoihin. Kaikki neljä opiskelevat sähkö- ja tietoliikennetekniikan osastolla. Mikko Viitasen koulutusohjelma on tietoliikennetekniikka, muut valitsivat elektroniikan ja sähkötekniikan koulutusohjelman.

ESA on pyytänyt ryhmältä loppuraporttia tietokantaansa varten. Tutkimus saadaan kirjalliseen muotoon lähiviikkoina.

”Kyllähän tässä on koulukirjat saanet väistyä”, naurahtaa Pekka Halme. Tuloksia on tutkittu vasta jonkin verran, mutta toistaiseksi näyttää siltä, että CD-RW-levyt toimivat normaalisti myös painottomuudessa.

CD-tutkimuksella saattaa olla yleisesti kiinnostavia sovelluksia. Muun muassa elektroniikkateollisuuden, CD:n valmistajien ja tiedon tallentamista tutkivien tahojen voisi kuvitella kiinnostuvan aiheesta. Tieteellinen läpimurto antaa vielä odottaa itseään, mutta ”jos sellainen tulee, seurauksista ei ikinä tiedä”, tuumii ainakin ryhmän jäsen Lauri Kangasaho.

Kaiken kaikkiaan kokemus on ollut unohtumaton. Pekka Halme aikoo valita avaruustekniikan pääaineekseen.

”Olisi kiva päästä lennolle uudelleen, mutta valitettavasti ESA hyväksyy samat ihmiset mukaan vain kerran”, pojat harmittelevat.

Painottomuuslentoja käytetään avaruuslentäjien koulutuksessa. Sitä lähemmäksi avaruuden olosuhteita pääsee vain avaruudessa.


Otaniemen astronautit kertoivat matkastaan TiedeTors­tai-tiedotustilaisuudessa 12.9. Kooste tilaisuudesta on katsottavissa osoitteessa http://www.sahko.hut.fi/tiedetorstai.