Opetusministeriö nostaa säännöllisin väliajoin esille ajatuksen yliopistojen opinto-aikojen rajoittamisesta. Viimeisin ehdotus on, että opinnot tulisi suorittaa seitsemässä vuodessa. Ellei opiskelija suoriutuisi määräajassa, hän menettäisi opiskeluoikeutensa.

Putkiopiskelija kenties ehtii tähän, mutta eikö opiskelijoilla saa olla muuta elämää? Opiskelijat ovat normaaleja ihmisiä, joilla voi olla lapsia ja jotka tekevät töitä kuten muutkin. Lisäksi opiskeluaikana on usein ainutlaatuinen mahdollisuus osallistua monenlaiseen järjestötoimintaan, mikä ei välttämättä ole enää myöhemmin yhtä helppoa.

Ehdotus on tehty kuin koeympäristöön, jossa ihminen tekee elämässään aina vain yhtä asiaa kerrallaan. Valitettavasti maailma ei toimi näin yksinkertaisesti. Monet opiskelijat tekevät oman alansa töitä jo opiskeluaikana. Hehän ovat halpaa työvoimaa työnantajilleen, koska heille ei tarvitse maksaa samaa palkkaa kuin tutkintonsa suorittaneille. Lisäksi heidän on valmistuttuaan huomattavasti helpompi saada töitä. Vaikka kuinka toivoisimmekin, että työnantaja kouluttaa vastavalmistuneen tehtäviinsä eikä tällä vielä tarvitsisi olla alan työkokemusta, tämä on käytännön elämässä kovin harvinaista.

Teekkarivanhemmat-yhdistyksen mukaan opiskelijavanhemmat voivat yleensä työssäkäyviä helpommin jakaa lastenhoidon haluamallaan tavalla vanhempien kesken. Tähän pitäisi ennemminkin kannustaa kuin rangaista siitä.

Suomen ylioppilaskuntien liitto ei pelkästään kritisoi opetusministeriön ehdotusta, vaan tarjoaa omaa toimenpideohjelmaansa opintoaikojen lyhentämiseksi. SYL:n ehdotukset koskevat muun muassa opintojen järjestelyjen ja ohjauksen tehostusta.

Opetusministeriön olisi jo aika luottaa opiskelijoiden kykyyn ajatella itsenäisesti ja ottaa vakavasti opiskelijoiden keskustelunavaukset. Vaikka ministeriön ehdotus tuntuukin absurdilta, rajoituksen välttäminen vaatii tiukkaa edunvalvontaa.

Terhi Upola
Päätoimittaja