Työharjoittelussa rakennustekniikan osaston teekkarit saavat painaa ensimmäistä kertaa päähänsä valkean johtajan kypärän ja pääsevät pomottamaan vanhoja keltakypäräisiä rakennusalan ammattilaisia.

Vaikka teekkarit aloittavat työmaatehtävät varsinaisten mestarien apulaisina eivätkä olisi ennen työmaalla olleetkaan, pääsevät he heti jakamaan käskyjä ’äijille’. Varsinaisten ammattilaisten suhtautumisessa ei yleensä ole ongelmia, eikä riitoja tunnu syntyvän. Aluksi tilanteet saattavat kuitenkin tuntua hankalilta, kun pitäisi olla neuvomassa, vaikka itse ei käytännön suorituksesta tietäisikään mitään.

Työnjohtoharjoittelija Anne Lehtisellä onkin ratkaisuna ’harjoittelukypärä, joka olisi merkitty vaikka keltaisilla raidoilla’. Viivat voisivat vähentyä vuosien edetessä. Myös työmaainsinööri Ray Lindbergin mielestä harjoittelijakypärä voisi olla hyvä idea
– Kun vain itse voisi päättää, milloin sitä pitää.

Jossain vaiheessa kuitenkin täytyy ottaa vastuuta itse. Vaikka vastuuta on paljon ja tehtävät haastavia, ei aivan kaikesta tarvitse murehtia. Harjoittelija ei ole varsinaisesti vielä vastuussa, ja tarvittaessa voi kysyä neuvoa mestarilta tai muilta ammattilaisilta. Anne sanoo, että harjoittelijana voi vielä tehdä virheitä, mutta kun valmistuu, on itse päätöstensä takana.
– Kaikkein palkitsevinta on, kun saa tehdä päätöksiä itse.

Kahvinkeitto kuuluu mielikuvissa harjoittelijan tehtäviin. Kaikki vakuuttavat kuitenkin, että työtehtävät ovat oikeita työmaatöitä, ja tehtävät vaihtelevat monipuolisesti. Alkuun tehtävät ovat mestarin avustamista kuten kuvien arkistointia, piirustusten jakamista ja aikataulujen suunnittelua. Vastuuta saa lisää tehtävien edetessä, ja jo opiskeluaikana voi päästä tekemään todella vastuullisiakin töitä kuten budjetointia ja raportointia. Paperihommia tuntuukin riittävän. Vaikka osa niistä kuuluukin työnjohtajille, siirtyvät toimistotyöt helposti insinööreille. ’Kun sä oot hyvä tässä koneella.’

Ray kertoo istuvansa suurimman osan ajasta koneella ja käyvänsä noin kerran päivässä katsomassa töiden edistymistä itse työmaalla. Siellä yksi tärkeimmistä tehtävistä on työturvallisuuden valvonta. Ray sanoo, että aloittelevan insinöörin kannattaa olla sopivan nöyränä ja katsoa asioita yhdessä työntekijöiden kanssa.
– Työturvallisuudessa voi olla tiukempi ja hakea sen kautta sitä että on pomo.

Voisi kuvitella, että harjoittelijaa pidetään helposti oikeista töistä vieraantuneena lukutoukkana ja tikkuniskana oikeiden työmiesten hommia häiritsemässä, mutta kaikki haastateltavat vakuuttavat, että heidät otetaan työmailla vakavasti. Harjoittelija voi olla vielä osa porukkaa, ja vastaava mestari voi hoitaa ikävät asiat. Raja johtajan ja työntekijöiden välillä voi olla hankala.
– Mestarinkin on päätettävä, onko käskevä vai tekeekö asioita enemmän yhdessä, Anne sanoo.

Haasteelliseksi asiaksi nähdään työntekijöiden käskeminen. Toisaalta pitäisi olla neuvomassa työntekijöitä ja toisaalta kuitenkaan ei tiedä kaikkea, koska on vasta harjoittelemassa töitä. Yhdessä tekeminen tuntuu olevan ratkaisuna tähän ongelmaan, ja se auttaa myös henkilösuhteiden kanssa.

On helpompaa olla kovempi johtaja aliurakoitsijan kanssa. Oman henkilöstön kanssa pitää katsoa enemmän hyvinvointia, ja työn edistymistä valvotaan enemmän yhdessä. Aliurakoitsijan kanssa voi vaatia että urakka valmistuu ja on heidän vastuullaan ottaa tarvittaessa lisää työvoimaa, Ray kertoo.

Polyteekkarin Otaniemessä tavoittamien rakennusteekkareiden kokemusten mukaan sukupuolella ei ole työmailla loppujen lopuksi kovin suurta merkitystä. Työmiehet eivät vähättele, vaikka käskijänä olisi nainen, ja käskyt toteutetaan.
– Lähinnä nuoremmille miehille se oli kova pala. Kaikki olivat kuitenkin tosi mukavia, kertoo työnjohtoharjoittelija Johanna Tikkanen. Pientä eriytymistä sukupuolien välille kuitenkin saattaa tulla.
– Työmaalla oli yksi nainen minun lisäkseni. Siivooja, joka tuli aina juttelemaan kanssani. Luulen, että sillä naisella ei ehkä ollut hirveästi kavereita.

Työmaalle kuuluvat härskit vitsit, ja kuuluakseen porukkaan naisen täytyy kestää tietty määrä ronskeja vitsejä. Molempien sukupuolien oleminen samalla työmaalla voi olla etukin ja jotain kunnioitusta työmaan mies tuntee kauniimpaa sukupuolta kohtaan.
– Työmiehet kiroilevat vähemmän kun tulen paikalle, Johanna toteaa.

Hyvä yhteishenki nähdään välttämättömänä tehokkaasti toimivalle ryhmälle. Ryhmät toimivat pitkään yhdessä, ja teekkaritkin kuuluvat porukkaan. Pasi Hölttä teki kesän töitä lapiohommissa Helsingin rakennusvirastolla.
– Meillä oli töissä kaivinkonemies. Sellainen 10 vuotta töissä ollut, Kuusamosta tullut, jolla on kirosanat hallussa. Kerran kuulin, kun mestari ja kuski juttelivat: ’saatana menee hyvä työmies hukkaan kun lukee perkele ittensä insinööriksi’.

Ainut teekkariystävällinen yritys suurten rakennusfirmojen maailmassa vaikutti olevan NCC. Vai miksi YIT:n tai Skanskan viestinnän tai IK:n kiltahuoneen kautta ei löydä juttuun muita kuin NCC:llä töissä olevia teekkareita? Mutta sehän riittää.