Jokainen kilta valmistautui ekskursioon lähettämällä meille lehtensä parhaan numeron vuodelta 2002. Kilpailuun osallistuivat kaikki killat, jotka julkaisivat lehteä viime vuonna. Lisäksi arkkitehtiopiskelijoiden tämän vuoden puolella julkaistulle lehdelle annettiin lupa osallistua kilpailuun, koska heiltä ei ilmestynyt lehteä viime vuonna.

Proleko? käteen ja matkaan. Maistelen. Hiukan raskasta takkuamista, kun kuvia on niin vähän. Kiva, että lehdessä on niin paljon tutamaisia juttuja. Ehkä runsaan anglismien käytönkin voi tuta-hengessä antaa anteeksi. Diskonttauksen perusopintojakso on hauska ja mietitty, mutta muissa jutuissa lukeminen etenee hitaammin. Onneksi mukaan on ujutettu kevyitä makupaloja, kuten Ruokatorstai ja Proffatreffi. Juttujen taso on kyllä yleisesti hyvä.

Ehdin vielä nauttia pätkän Geometrestä maanmittareiden lehteä. Vähän raskasta tämäkin, kun taukopaikkoina toimivia väliotsikoita ei ole helpottamassa lukijan taivalta. Onneksi teksti on kuitenkin kahdessa palstassa. Hiukan vaikuttaa sisäpiirimeiningiltä tuokin mökkijuttu. Niin, mutta onhan maanmittarikilta tosi pieni.

Rankan päivän jälkeen kevyt aamupala: Arkkitehtikillan julkaisuja. Pahvinruskean kannen alta löytyy neliönmuotoinen lehti sekä sankariarkkitehti Anterosta kertova irtosarjis. Julkaisu on kevyt, helppolukuinen ja aika lailla arkkitehtihenkinen sekä ulkoasultaan että jutuiltaan. Tässä on arkkareita katseltu usein laajemmastakin kuin vain Otaniemi-perspektiivistä, hauskaa!

No niin, nyt päästiin liikkeelle. Seuraavaksi käteen osuu Wuorikautiset, joka johdattelee matkalle kännimaahan. Tapaamme myös vuoden ravun sekä George W. Bushin hölmöilemässä. Lehti tarjoaa monipuolisesti asiajuttuja, mutta hupiosasto on kyllä pelkkää pämppäämistä. Kuvien ja sinänsä hauskan deittisanaston kohdalla pistää miettimään, että olikohan tekijöiltä kysytty lupa näiden käyttöön.

Seuraavat tunnit etenen Sössön seurassa. Vähän raskas on tämäkin taival, vaikka siisti, se on sanottava. Mukavalta tuntuu, kun puhis kehuu palstalla toimijoita! Sisältö on asiallinen ja tasapainoinen. Matka joutuu! Ja ideat ovat hauskoja, vaikka joskus vasta puolen jutun luettuaan saa käsityksen, mistä oikein on kyse. Kuvien soisi saavan enemmän tilaa.

Tisleen nautin illalliseksi, aikamoisen tuhti pala onkin. Se on Sensaationumero, kansien välissä on siis sensaatiomaista iltapäivälehtikamaa, juoruja ja analyyttistä pohdintaa sensaatiosta. Mutta jutut on aseteltu sivuille niin raskaasti ettei kaikkea meinaa millään jaksaa lukea. Välillä taas tekstissä ammottaa suuria, ei-niin-kovin-kauniita aukkoja. Kovasti on kuitenkin kemistihenkeä haistettavissa!

Onko jo vappu? Juopuu lupailee vappua kannessa, mutta aiheeseen liittyviä juttuja on lehdessä niukasti. Ehkäpä tämä oli hauska lehti juorujen aiheuttajille ja Brasilian ekskuun osallistuneille. Präntti on liian pientä, mutta onneksi kuvia on paljon. Lehti on todennäköisesti taitettu kirveellä ja sahalla, niin kuin puulaisille sopii. Mutta mistähän nämäkin sarjikset on prujattu? Itseironiaa ja reteätä käsintekomeininkiä onneksi löytyy.

Kultainen Tomaatti tarjoaakin sitten enemmän vappua, kuten ulkomuoto lupailee. Se lahjoo lukijan ilmapallolla, serpentiinillä ja muovihaarukalla. Lehdessä on sopiva tasapaino hömpän ja asian välillä. Ihan kuin juttuja olisi suunniteltu ja jopa editoitu! Tästä taitaa löytyä lukemista AS-laisille fuksista dippatyöntekjään. Ja lehteä jaksaa tosissaan lukea, sillä ulkoasu on viimeistelty, tyylikäs ja lukijaystävällinen. Toisaalta kyllä hiukan pliisu. Voittaja-ainesta kuitenkin.

Iltapalaksi rouskaisen Ruutiset. Paljon tavaraa hurjan suuren raksalaisjoukon tarjoilemana, mutta silti suhteellisen kevyt kokonaisuus. Jutut ovat sanomalehtimäiseen Ruutisiin sopivia, uutismaisia. Pitkiä juttuja ei juuri meinaa erottaa toisistaan, lyhyet namupalamaiset jutut ovat sen sijaan maukkaita. Kokonaisuus on hiukan sillisalaattimainen, mutta herkkujen esillepanoa on mietitty.

Ekskursion loppu alkaa jo häämöttää. Kolehden pääkirjoitus pysäyttää. Harvaapa pääkirjoitusta oli näin paljon mietitty. Valitettavasti juttujen sisältö tyhjenee kun lukeminen etenee. Lukeminen on kuitenkin mukavaa, kun lyhyitä juttuja on paljon. Pitkät ekskujutut ovat aika samantyyppisiä, mutta nyyssijuttu jää mieleen informatiivisena ja selkeänä. Kokonaisuus on kevyt mutta raskas.

Rimanalitus-Kvantti tuntui niin tuhdilta paketilta ja raskaalta luettavalta, että jätin sen viimeiseksi. Mutta kun pääsen lukemiseen kiinni, en malta lopettaa. Juttuja on suunniteltu, ja hauskat jutut ovat oikeasti hauskoja! Fyysikot katselevat myös kiltansa ulkopuolelle, toki koko ajan teekkarinäkökulmasta. Itseironia ja hyvä fyysikkohenki huokuu. Tämä Kvantti on toimiva ja monipuolinen kokonaisuus.

Huh, ekskursio lähenee loppuaan. Edessä on vielä matkapäiväkirjan viimeistely ja kokemusten jakaminen muiden kisaraadin jäsenten kanssa.

Jutussa käytetty myös Sanna Saastamoisen kommentteja.