Teekkarireserviläinen Tuomo Linnanto ei ihmettele, miksi niin monet teekkarit ovat kiinnostuneita vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. ”Puolustusvoimat tykkää putkiaivoista, matemaattisesti ajattelevista teekkarityypeistä.”

Vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen suosio on kasvanut tasaisesti siitä lähtien, kun toiminta on tullut mahdolliseksi 1990-luvun alussa. Ennen sitä esimerkiksi Teekkarireserviläisten toiminta oli melko pienimuotoista.

Vuonna 1993 perustettiin Maan­puo­lustus­koulu­tus ry. (MPK), jo­ka on täl­lä het­kel­lä ai­noa vapaa­eh­tois­ta maan­puo­lus­tus­kou­lu­tus­ta antava järjestö. MPK:n toi­min­nas­sa mu­ka­na ole­van teek­ka­rin Antti Cast­ré­nin mukaan maan­puo­lus­tuk­seen liit­ty­vä toi­min­ta ei ol­lut vie­lä 1980-lu­vul­la so­si­aa­li­ses­ti­kaan hy­väk­syt­tyä.

”Teekkarireserviläisten toiminnan näkyvät osat olivat silloin kunnon ylläpitämistä ja illanviettoa. En kuitenkaan usko, että henki ihmisissä olisi muuttunut. Tilanne on nyt vain sellainen, että tietyt toimintamuodot ovat julkisesti sallittuja ja hyväksyttyjä”, Castrén arvelee.

”Ehkä silloin puhuttiin hiljaa saunakamarin nurkassa asioista, mutta julkisesti toiminta oli lenkkeilyä tai biljardin peluuta”, Linnanto sanoo.

Maanpuolustuskoulutus ry:n toiminnanjohtajan Kari Savolaisen mukaan toiminnan alkaminen johtuu Pariisin rauhansopimuksen uudelleentulkinnasta. Hän ei myönnä, että uusi vapaus liittyisi suoranaisesti Neuvostoliiton hajoamiseen.

”Tämä liittyy yleiseen eurooppalaisen turvallisuuspoliittisen tilanteen muuttumiseen”, Savolainen toteaa.

Taloustutkimuksen tekemän kyselyn mukaan vuonna 2001 kolmasosa suomalaisista oli kiinnostunut vapaaehtoisesta maanpuolustuskoulutuksesta. Maanpuolustuskoulutus ry:n kursseille osallistuu vuosittain yli 20 000 suomalaista.

”Muutama vuosi sitten piti jo laittaa jalkaa jarrulle, ettei toiminta kasva hallitsemattomasti”, Savolainen sanoo.

Puolustusvoimien yksittäisten vapaaehtoisten kertausharjoitusten suosio vaihtelee kymmenestä kahdeksaankymmeneen prosenttiin. Keskimäärin niihin osallistuu 20–30 prosenttia kutsutuista.

”Jos harjoitus on toukokuussa merenrannalla, osallistumisprosentti on aivan toinen kuin syyssateiden aikaan”, vanhempi osastoesiupseeri Lars Rantanen puolustusvoimista naurahtaa.

1980-luvulla rahaa riitti aikaisempaa tiuhempiin kertausharjoituksiin. 1990-luvun alun lama vei resursseja myös puolustusvoimilta. Niiden kannalta oli onni, että vapaaehtoisesta maanpuolustustoiminnasta tuli hyväksyttyä samoihin aikoihin.

MPK järjestää monenlaista koulutusta, josta noin puolet on aseellista sotilaskoulutusta. Aseelliset harjoitukset toteutetaan aina yhteistyössä puolustusvoimien kanssa. Lisäksi puolustusvoimat itse kutsuu vuotta paria ennen varsinaisia kertausharjoituksia vapaaehtoisiin harjoituksiin, jotka valmentavat varsinaista kertausta varten.

Lars Rantanen vahvistaa, että tämä on puolustusvoimille oiva keino säästää resursseja. ”Enää ei ole varaa irrottaa henkilöstövoimavaroja sa­man­lai­seen kou­lu­tuk­seen kuin 80-­lu­vul­la.”

Puolustusvoimien vapaaehtoisista harjoituksista ei makseta kertauspalkkaa.

MPK:n Savolaisen mukaan puolustusvoimilla on varaa vain tärkeimpien ryhmien koulutuksen ylläpitoon.

”MPK:n so­ti­laallista koulutusta ohjaa hyvin voi­makkaasti puolustus­voi­mien tar­ve, usein kohderyhmää myöten”, Savolainen kertoo.

Rantasen mukaan aseellisen koulutuksen saaneita ihmisiä on Suomessa enemmän kuin tarvitaan. Laatu on kuitenkin määrää tärkeämpää.

”Niillä joilla koulutus on, pitäisi sen olla kunnossa.”

Tärkeiden tehtä­vien siirtyminen val­tiol­ta järjestölle ei ole kovin ai­nut­laatuinen ilmiö. Samaa on ta­pah­tunut viime vuosina melkein joka alalla. Kun valtio on joutunut kiristämään vyötään, monet sen aiemmin hoitamat tehtävät hoituvat nyt vapaaehtoisten voimin. Myös yhä useammat lapset, vanhukset ja esimerkiksi henkisesti sairaat hoidetaan kolmannella sektorilla erilaisissa järjestöissä.

MPK perustettiin kymmenen vuotta sitten. Varsinkin aluksi Savolaiselta kysyttiin usein, ollaanko järjestöstä tekemässä uutta suojeluskuntaliikettä. Castrén kertoo häneltäkin silloin tällöin kysytyn samaa, vaikka useimmiten pilke silmäkulmassa.

”Sen sijaan joissakin medioissa on nostettu vakavasti esiin, että tällä toiminnalla olisi yhteyttä suojeluskuntiin”, Castrén sanoo.

Savolainen myöntää koulutuksen olevan ruohonjuuritasolla samanlaista, mutta siihen yhtäläisyys hänen mukaansa jää:

”Suojeluskunnilla oli operatiivisia tehtäviä. Se oli sotilaallisesti organisoitu ja käytännössä osa puolustusvoimia.”

Sillä tavalla tilanne on sama, että molemmat organisaatiot paikkaavat puolustusvoimien tehtäviä siinä, mihin tämä ei taloudellisesti tai muista syistä kykene.

Vaikka monet mielellään muistelevatkin armeijavuotta, kuva puolustusvoimista ei aina ole kovin kaunis. Jarno Vanhatalolle se onkin yksi tärkeä syy Teekkarireserviläisten (TERES) toimintaan osallistumiselle.

”Monelle on jäänyt armeijasta sellainen kuva, että se on paskaa. TERESin toiminta on yksi hyvä keino parantaa maanpuolustuksen imagoa. Ihmiset saavat uudenlaisia mielikuvia toiminnasta”, Vanhatalo sanoo.

Antti Castrén sen sijaan uskoo, että juuri intin suorittaneita fukseja reserviläisten toiminta kiinnostaa.

”Aika monet teekkarit ovat olleet motivoivassa asepalveluksessa, saaneet johtamis- tai erikoiskoulutuksen”, Castrén sanoo.

Monet vapaaehtoisessa maanpuolustustoiminnassa mukana olevat perustelevat harrastustaan ensisijaisesti sillä, että se on reipashenkistä ulkoilua ja urheilua.

”Harrastan muutenkin retkeilyä ja metsässä oloa”, Tuomo Linnanto toteaa.

Suurin osa kuitenkin mainitsee isänmaallisuuden yhdeksi tärkeäksi tekijäksi.

”Suomi on sellainen maa, jota kannattaa puolustaa”, TERESin hallituksen jäsen Vanhatalo sanoo.

Vaikka reserviupseerikoulun käy­neitä on teekkareissa edelleen paljon, heidän osuutensa on vähentynyt. 1930-luvulla Teekkari-lehdessä julkaistun kyselyn mukaan lähes jokainen miespuolinen tekniikan ylioppilas oli reserviupseeri. TERESin varapäällikön Samu Jupon mielestä teekkareiden suhteellisen suuri kiinnostus armeijaa kohtaan johtuu siitä, että ”teekkarit ovat ajattelevia ihmisiä, jotka eivät armeijassakaan menneet siitä mistä aita on matalin”.

”Puolustusvoimilla on hyvinkin teknisiä aloja, jotka kiinnostavat teekkareita. Tietysti TKK:n opiskelijoiden miesvaltaisuuskin vaikuttaa siihen, että teekkarit ovat muita kiinnostuneempia maanpuolustuksesta”, Jarno Vanhatalo pohtii.

Tee työtä, jolla on tarkoitus -sloganin vieressä esiintyy henkilö, joka pitelee pyykkinarua tai kaataa vettä kaivoon. Mainoksia näkyy ulkona, lehdissä, televi­siossa ja Internetissä tänäkin kevää­nä. Puolustusvoimat on huolissaan, osaavatko nuoret etsiä vanhoilliseksi mielletystä organisaatiosta töitä. Lähes puolen puolustusvoimien 16 500 työntekijästä odotetaan jäävän eläkkeelle tai muista syistä pois nykyisestä työstään vuoteen 2010 mennessä.

Suunnittelija Kati Mäkinen pääesikunnan henkilöstöosastolta kertoo, että teknisten alojen työpaikkojen määrä puolustus­voimissa kasvaa tasaisesti. Tekniik­ka&Talouden tekemän tutkimuksen mukaan myös diplomi-insinöörien kiinnostus puolustusvoimia kohtaan työpaikkana on viime vuosina kasvanut.

Vaikka puolustusvoimilla on tälläkin taloudellisen taantuman hetkellä kolmisenkymmentä avointa työpaikkaa, Mäkisen mukaan imagokampanja on tehty tulevaisuutta ajatellen.

”Pyrimme vaikuttamaan mielikuviin nyt, jotta meidät muistettaisiin sitten, kun kilpailu työntekijöistä on kovempi”, Mäkinen sanoo.