Opetusministeriö ehdotti diplomi-insinöörin, arkkitehdin ja muiden pitkien koulutusohjelmien opintotukikuukausien lisäämistä viidellä nykyisestä viidestäkymmenestäviidestä. Ehdotus ei mennyt läpi hallituksen elokuisessa budjettiriihessä.

Läheskään kaikille 55 kuukautta ei riitä. Jos haluaa pysyä velattomana, on käytävä töissä. Opintoraha kun ei riitä elämiseen. Toisaalta opintotukikuukausien määrän lisääminenkin olisi vain tekohengitystä. Se ei poistaisi todellista ongelmaa, opintorahan pienuutta ja opiskelijoiden epävarmuutta tulevasta toimeentulosta.

Helsingin Sanomien mukaan asunnonostajat sen sijaan luottavat tulevaisuuteen niin paljon, että asuntojen hinnat pysyvät epärealistisen korkealla. Ensimmäistä asuntoa ei tällä hetkellä kannata ostaa, vaan pysyä mieluummin vuokralla. Sekään ei pidemmän päälle ole Suomessa kannattavaa.

Teknillisen korkeakoulun rehtorin Paavo Urosen mielestä pitkään opiskelevilta voisi periä lukukausimaksua, jos opinnot kestävät yli viisi vuotta, siis keskimäärin yli 45 opiskelukuukautta.

Syynä ei olisi se, että rahalla saataisiin merkittävästi katettua opetuksen kustannuksia. Tarkoitus olisi sen sijaan motivoida opiskelemaan nopeammin. Siis keppiä porkkanan sijaan.

Jos lukukausimaksu toteutettaisiin, suurin osa korkeakouluopiskelijoista joutuisi sitä maksamaan. Aika harva saa puristettua opintonsa kasaan viidessä vuodessa.

Jotta lukukausimaksun voisi maksaa, olisi käytävä töissä. Työnteon takia opinnot venyisivät entisestään. Ikävä kierre olisi valmis. Opiskelun ja työelämän rajamailla elävä putoaisi tässäkin kohdassa väliin.

Jos lukukausimaksu toteutettaisiin, helpoin ratkaisu voisi olla opintojen kesken jättäminen ja siirtyminen täyspäiväiseksi työntekijäksi. Opiskelu saattaisi olla suorastaan kannattamatonta.

Onneksi suurin osa uskoo opiskelun ja opiskeluaikaisten kokemusten hyödyllisyyteen. Ja onneksi korkeakoulujen lukukausimaksut vaikuttavat tällä hetkellä hyvinkin utopistiselta vaihtoehdolta.

Terhi Upola
Päätoimittaja