Automaatio- ja systeemitekniikan osastolla on halli, jonka isäntä seisoo tukevasti neljällä jalalla. WorkPartner-robottia kehitetään automaatiotekniikan laboratoriossa viidettä vuotta.



Kun automaatiotekniikan laboratoriossa sijaitsevaan prosessihalliin astuu sisälle, huomio kiinnittyy ensimmäiseksi laitteeseen, joka tuntee nimen WorkPartner. WorkPartner-robotin olemus muistuttaa satukirjoista tuttua kentauria, olentoa jolla on hevosen vartalo ja ihmisen pää. Robotin kanssa työskentelevä tutkija Sami Ylönen kertoo, että robotissa yhdistyy moni laboratorion tutkimusalue. ”Yleensä yliopistojen robottitutkimuksessa keskitytään kapeampaan sektoriin. WorkPartnerissa on panostettu niin robotin liikuntajärjestelmään, navigointiin kuin energiajärjestelmäänkin”, sanoo Ylönen. Vastaavaa kokonaisvaltaista kehitystyötä tehdään vain japanilaisissa suuryrityksissä, ja sielläkin huomattavasti suuremmalla budjetilla.
Sami Ylönen kertoo, että tavoitteena on kehittää robotista oppimiskykyinen työkaveri. Robotti ymmärtää jo nyt joitakin puhuen tai elein annettuja komentoja, mutta valmiille robotille ihminen voisi näyttää, miten lehti haetaan postilaatikosta. Sen jälkeen robotti kantaisi Hesarin aamupalapöytään ilman kummempaa opastusta. Yli 200 kiloa painavan robotin on ajateltu soveltuvan erityisen hyvin vartiointitehtäviin tai ulkotöihin ihmisen apulaiseksi.

WorkPartnerin jokaisen jalan päässä on pyörä, mutta myös jalkojen nivelet liikkuvat. Ylönen kertoo, että nivelten ansiosta robotti pystyy nousemaan vaikka portaita, mutta pyörien avulla liikkuminen tasaisessa maastossa on nopeampaa. Huipputekniikkaa ei ole säästelty robotin kokoonpanossa: perinteisen kameran lisäksi laitteesta löytyy niin laser-tutka kuin ultraääniantureitakin. Parhaillaan tutkitaan mahdollisuuksia vaihtaa robotin polttomoottori vetyä energianlähteenään käyttävään polttokennoon.

Sami Ylönen on kiertänyt robotiikkakonferensseissa ympäri maailmaa esittelemässä laboratorion tutkimushanketta. ”Erään esitelmän jälkeen luokseni tuli mies, joka esittäytyi Yhdysvaltain armeijan edustajaksi ja halusi keskustella lisää WorkPartnerista”, Ylönen kertoo. Mies oli arktisen sodankäynnin asiantuntija, jota robotin vaativissakin olosuhteissa toimiva liikuntajärjestelmä kiinnosti. Ylönen kävi lounastamassa amerikkalaisen kanssa, mutta sen kummempaa yhteistyötä ei ainakaan vielä ole tehty.
Syyskuussa robotti oli muutaman päivän ajan yleisön kummasteltavana automaatiomessuilla. Moni kävijä oli sitä mieltä, että WorkPartner näyttää synnynnäiseltä pomminpurkajalta. Messuilla robotti oli tarjonnut ohikulkijoille karkkia, ja esittelijöiden yllätykseksi ihmiset eivät olleet suhtautuneet siihen pelkkänä koneena.

WorkPartneria kummastelleet naiset olivat kehuneet laitetta kohteliaaksi, kun robotti oli kumarrellut heille makeisia jakaessaan. ”Robotti osaa seurata kamerapäällään tiettyä näkökentässään näkyvää, ennalta määrättyä väriä”, Ylönen selostaa. Messuilla kirkkaanvihreissä mekoissa mainoksia jakaneet tytöt olivat silminnähden punastuneet robottikatseen tuijotuksesta.

WorkPartner-robotin kehitystyö jatkuu automaatiotekniikan laboratoriossa ainakin vuoteen 2005 saakka. Viime elokuussa robotin kanssa työskennellyt ryhmä sai kuulla, että kansainvälisesti arvostettu robotiikkalehti oli myöntänyt WorkPartnerille palkinnon innovatiivisesta ja monialaisesta projektista. ”Onhan se hienoa koko porukalle, että tällaista tunnustusta tulee, kun töitä projektin eteen on tehty paljon”, Sami Ylönen toteaa.