Puunjalostustekniikan osasto on asettanut strategiseksi tavoitteekseen olla ”johtava, kansainvälisesti tunnustettu puunjalostuksen koulutuksen ja tutkimuksen osaaja maailmassa”. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi osaston opetusta ollaan uudistamassa radikaalein keinoin. Global University –nimeä totteleva kehitysohjelma pitää sisällään muun muassa pää- ja sivuaineopetuksen muuttamisen englanninkieliseksi vaiheittain viisivuotisen siirtymäkauden aikana. Ensi syksyn fukseja uudistus ei vielä koske, mutta vuoden 2003 untuvikkojen on tarkoitus olla valmistuessaan puunjalostuksen taitavia maailmankansalaisia.

Kansainvälistymistavoitteen taustana on metsäalan kehittyminen entistä kansainvälisemmäksi ja tämän aiheuttamat vaatimukset korkeakouluopetukselle ja alan työntekijöiden kompetenssille. Osastonjohtaja Tero Paajasen mukaan suomalainen metsäteollisuus tarvitsee osaajia, jotka liikkuvat monikulttuurisessa ympäristössä kuin kala vedessä.

– Maailma muuttuu ja meidän on muututtava sen mukana. Metsäalan markkinat laajenevat ja kovenevat, ja meidän on pidettävä huolta kilpailukyvystämme myös jatkossa.

- Haluamme antaa tulevaisuudessakin omille opiskelijoillemme mahdollisimman hyvät valmiudet selviytyä työelämässä. Kova osaamispohja on tietysti ensimmäinen lähtökohta, mutta näen, että kommunikoinnin osuutta on välttämätöntä lisätä. Kielikysymys on tässä vain yksi osa uudistusprojektia, pyrimme muutenkin kehittämään opetusta vuorovaikutteisempaan suuntaan.

Kari Luukko edustaa Metsäteollisuus ry:tä, joka on jäsenyritystensä tukemana lähtenyt rahoittamaan Global University –ohjelmaa.

– Fuusioiden ja yritysostojen myötä suomalaiset metsäalan yritykset ovat kasvaneet ja toimivat nykyään globaalissa mittakaavassa. Nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan kansainvälisiä insinöörejä, joilla on kielitaitoa ja kulttuurin tuntemusta. Suomi ja etenkin Otaniemen puunjalostustekniikan osasto ovat Luukon mukaan avainasemassa alan insinöörien koulutuksessa.

– Suomi on alan globaali osaamiskeskus. Otaniemen rooli on erittäin tärkeä: Se on ainoa paikka, jossa yhdellä osastolla on tarjolla koko tarjotaan koko puunjalostuksen insinööritieteiden koulutusskaala. Alan insinööreistä tulee olemaan pulaa muun muassa suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä ja kotimainen metsäteollisuus kantaa tästä huolta. Esimerkiksi kemiallisen puunjalostuksen insinööriksi valmistui vuonna koko Euroopassa reilu 300 opiskelijaa, joista yli 200 tuli Suomesta. Jotta Suomen asema alan vahvana koulutuskeskuksena säilyisi, teollisuus haluaa antaa sille tukensa. Toivottavasti tämän satsauksen arvo ymmärretään: Suomalaisperäisten metsäteollisuusyritysten tuotantokapasiteetista yli puolet on Suomen ulkopuolella, metsäteollisuus haluaa panostaa suomalaisen koulutuksen kehittämiseen.

Hankkeen suunnittelijoiden Katja Sipin ja Katja Vahtikarin tehtävänä on konkretisoida osaston visio. He korostavat, että uudistuksia lähdetään tekemään pikkuhiljaa ja opiskelijoita kuunnellen.

– Tavoitteena on muodostaa entistä laadukkaampia kurssikokonaisuuksia ja käyttää tässä hyväksi uusia oppimismenetelmiä, verkko-opetusta ja multimedian tarjoamia mahdollisuuksia. Osaston tarjoamien, interaktiivisesti toteutettujen kurssipalaute on ollut hyvää ja pohdimme, mitkä opetus- ja oppimismenetelmät olisivat toimivimpia. Opiskelijoilta kerätään aktiivisesti palautetta projektin alusta lähtien ja eteneminen tapahtuu saadun palautteen pohjalta.

- Osaston kansainvälistymistavoitteen täyttyminen vaatii entistä enemmän englannin kielen hallintaa. Tämä siksi, että alan yrityksissä englanti on jokapäiväinen työkieli. Perusopetus annetaan toki jatkossakin suomeksi, jotta perusterminologia tulee tutuksi omalla äidinkielellä.

- Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa keskitytään oppimateriaalin sekä opetusmenetelmien kehittämiseen ja sen jälkeen englanninkielisen materiaalin kehittämiseen. Samalla osaston Linkage-ohjelmaa laajennetaan kaksivuotiseksi. Siitä saatujen kokemusten pohjalta kehitetään muita kursseja vähitellen. Sikäli Global University –projekti ei ole mitenkään ainutlaatuinen, että esimerkiksi TKK:llakin tuotantotalouden osastolla on huomattavasti englanninkielistä kurssitarjontaa. Yritämme ottaa oppia muiden kokemuksista ja välttää virheitä. Benchmarkkauksen avulla saavuttaa omalla osastollamme parhaan mahdollisen tuloksen.

Vaikka kaikki projektin parissa uurastavat korostavat koulutuksen sisällön kehittämisen olevan hankkeen ensisijainen tavoite ja luentokielen muutoksen olevan vain osatekijänä kokonaisuudessa, ei kysymyksiä voi olla heräämättä. Miten käy opetuksen ja oppimisen tason, jos opettajat antavat ei-äidinkielistä opetusta opiskelijoille? Sipi ja Vahtikari vakuuttavat, että henkilökunnan kielitaidon tasoa mitataan ja se pyritään kurssittamaan riittävän korkealle tasolle, jotta opetuksen laatu ei kärsisi. Samoin opiskelijoille pyritään antamaan riittävät valmiudet opiskella englanniksi muun muassa laatimalla puunjalostusalan kattava sanasto, tarjoamalla kielikursseja yhteistyössä Kielikeskuksen kanssa sekä antamalla mahdollisuus tutorointiin ja tarvittaessa henkilökohtaiseen ohjaukseen. Lisäksi opiskelija- ja myös opettajavaihtoa kehitetään kansainvälisten yhteistyöyliopistojen kanssa.

Helsingin yliopiston suomen kielen laitoksen professorin Jyrki Kalliokosken kommentit projektiin ovat yllättävän maltillisia ja käytännönläheisiä.

– Jos metsäalan insinöörit todella työssään tarvitsevat lähinnä englantia, on ihan perusteltua tarjota englanninkielistä opetusta. Ongelmia voi tulla tosin ainakin silloin, kun aikanaan suomenkielisten alaisten kanssa pitäisi keskustella asioista ja insinöörillä on käsitteille päässään vain englanninkieliset nimilaput. Viestin välittyminen saattaa kärsiä. Sama pätee opettajiin: Pystyvätkö he esittämään asioita yhtä sofistikoituneesti englanniksi kuin suomeksi? Kuitenkin asioiden sisäistäminen ja niistä kommunikoiminen niin suullisesti kuin kirjallisestikin on kaikista luontevinta omalla äidinkielellä. Vieraalla kielellä opittujen termien käyttäminen menee helposti pinnalliseksi ”toisteluksi”. Kielitieteilijä heittää pohdittavaksi vertauksen muutaman sadan vuoden takaa:

- Aikaisemmin latina oli tieteen lingua franca, yleiskieli, jota akateemiset eurooppalaiset ihmiset keskenään puhuivat. Kuitenkin jostain kumman syystä latinan käytöstä luovuttiin ja päädyttiin käyttämään kansallisia kieliä. Englanti on nyt leviämässä nykyajan lingua francaksi. Nähtäväksi jää, kokeeko se saman kohtalon kuin latina aikoinaan.

Paajasen loppukaneetti suuntautuu tulevaisuuteen.

- Ulkoinen toimintaympäristö muuttuu metsäalalla koko ajan ja nämä muutokset heijastuvat tänne korkeakoululle. Vuonna 2003 aloittavat fuksit valmistuvat vuoden 2010 kieppeillä, emmekä tarkalleen voi tietää, millaisessa maailmassa silloin eletään. Yritämme nyt nähtävissä olevien kehitystrendien perusteella kuitenkin ennakoida tulevaa ja toimia nyt niin kaukokatseisesti, että myös silloin työelämään astuvat puunjalostuksen insinöörit olisivat hyvin eväin varustettuja.