Havis Amandan kanssa sovitut treffit olivat helppoa työtä toimittajalle. Vaikka toimittaja vaappui paikalle hieman myöhässä Esplanadin puistossa alkaneiden Kirjan ja Ruusun päivän juhlallisuuksien ansiosta, Havis Amanda odotti juuri sovitussa paikassa hikeentymättä ja vielä vaatimalla vaati, että kutsuisin häntä nimellä Manta.
Manta on nähnyt paljon suomalaisten arkea, ja ennen kaikkea monta vappua aitiopaikalla, hänestähän on tullut vapun henkilöitymä neitona, joka lakitetaan vappuaattona. Mantan historia pursuaa kaikessa värikkyydessään suurista tarinoista tuttua viehkeyttä.
- Synnyin vuonna 1905 Pariisissa isäni Ville Vallgrenin ja pariisitar Mademoiselle Marcelle Delquinin tyttäreksi. Helsinkiin muutin vuonna 1908, ja sen jälkeen olen asunut samassa paikassa nähden paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Maailmaa en ole juuri nähnyt, Pariisistakin on vain pieniä pätkiä muistissani.
Mantan pihapiirissä on hänelle tärkeitä asioita. Vettä, meriheinää, kaloja ja merileijonia - siis merellisiä asioista.
- Meri ja kaupunki ovat minulle erittäin tärkeitä. Parivuotiaana rupesin merenneidoksi, mutta opittuani että merenneitoja on oikeasti vain saduissa ja tunnettuani kovaa kaipuuta kaupunkia kohtaan, ryhdyin elelemään minulle sopivimmassa miljöössä, merellisessä ympäristössä ja kaiken lisäksi keskellä kaupunkia!
- Voit vain arvata millainen mekkala alkuaikoina syntyi luonnonasustani, vartaloni verhoamattomuudesta. Nykyään, kun tältäkin paikalta näkee aina paljon mainoksia, joissa alastomuuden keinoilla myydään kaikkea, varsinkin nuoruutta ja kauneutta, olen ylpeä ja tunnen itseni onnekkaaksi, sillä olenhan säilyttänyt vartaloni mielestäni varsin hyvässä muodossa, ja varmasti se on suomalaisten sääolojen ansiota, Manta kertoo.
- Ihonvärihän tässä on muuttunut hiukan, ja noiden perhanan lokkien jätökset aiheuttavat ihottumaa, Manta jatkaa ja paljastaa strategisiksi mitoikseen punastumatta 120-91-120.
Kirjan ja Ruusun päivän kunniaksi Mantan naapuri, Runebergin patsas, kukitettiin.
- Kyllä se nostaa tunnelmaa kun tuntee ja haistaa kesän lähestyvän. Se on oikea kesän merkki, kun kavereita kukitetaan minun naapuristossani, sanoo Manta eikä sano juuta eikä jaata romanssihuhuista, jotka pyörivät hänen ja Runebergin ympärillä.
- Kohtahan minäkin saan lakin päähäni torjumaan lokinkakkoja, naureskelee Manta.
- Hauskintahan siinä lakituksessa on tietysti nähdä sankkoja joukkoja nuoria ja iloisia ihmisiä muistamassa tällaista vanhaa tätiä. Ja tuohan tuo vappu mieleen aina kaikki vanhat muistot, lakitushan alkoi jo vuonna 1932. Kesänkin se aloittaa, Manta pohtii vapun riemuista innostuneena. Kylterit naurunalaisina
Tänä vuonna teekkarit saavat kunnian laittaa lakin Mantan päähän.
- Ei sillä laittajalla niin väliä ole, kaikista minä pidän yhtä paljon. Kylterit tosin viime vuonna sähläsivät sen lakin kanssa, ei siinä että minä välittäisin, mutta taisivatpa joutua hieman naurunalaisiksi, muistelee Manta ystävällisesti naurahtaen.
- Reilut kymmenen vuotta olen ollut jo siinä kunnossa, ettei minun selkääni voi enää hypätä, mutta onneksi te tekniikan miehet osaatte ratkaista tällaiset asiat, viittaa Manta nostureihin, joiden avulla hänet nykyään lakitetaan.
Vuodesta 1954 lakituksen ovat hoitaneet eri ylioppilaskunnat vuorottain aiemmin juuri ennen puoltayötä mutta nyttemmin vappuaaton iltana kello 18, heti Mantan kevätpesun jälkeen.
- Vaikka iloisia nuoria ja vanhempiakin näkyy tuossa Esplanadin puistossa lähes vuoden ympäri, huolestuttaa minua ne joukot todella nuoria, vielä lapsukaisia, jotka ovat omaksuneet vanhempien iloitsemistapoja ja tulevat tuohon rellestämään. Eihän heillä näytä yleensä olevan edes hauskaa, kunhan vaan kapinoivat tuhoamalla itseään ja ympäristöään samalla.
- Kevätremontti. Vaikka ylioppilaat pesevätkin minut aina vappuna, enhän minä voi ottaa heitä vastaan aivan talviunisena, onhan päivä minulle ja monelle muulle sen verran tärkeä. Sitten alkaa kesä, ja tähän Kauppatorillekin tulee jatkuvaa vipinää. Kutsunkin kaikki teekkarit syömään kanssani ainakin yhdet jäätelöt tänä kesänä, kertoo Manta terveisensä teekkareille.