Kuten jokainen teekkari varmasti tietää, on wappu Valpurin päivän suuri riemujuhla, teekkarin joulu ja vuoden ehdoton kohokohta. Perimätiedon mukaan näin on aina ollut, mutta mistäköhän tämä mahtaisi johtua? Polyteekkari esitti visaisen kysymyksen joukolle nykyisiä ja entisiä aktiiveja, asiantuntijoita ja muita armoitettuja teekkariperinteiden tuntijoita.



TKY:n hallituksen teekkarivastaava Jouni Saarenpää kertoi viime lehdessä ansiokkaasti, että suomalaisilla ylioppilailla on ollut tapana juhlia toukokuussa kevään ja kesän tuloa 1800-luvulta lähtien. Muinaisemmassa Suomessa vappua vietettiin agraaritalouden merkkipäivänä, jolloin lehmät laskettiin laitumille ja varmisteltiin hyvää karjaonnea. Yleensä tämä tapahtui 700-luvulla pyhimykseksi julistetun abbedissa Walburgin muistopäivänä.

Jos haluaa ajatella pakanallisemmin, niin juhlapäivä sattuu samoille tienoille germaanipakanoiden kesänalkamisjuhlan kanssa. Aikoinaan vappua vietettiin hurjien noitamenojen saattelemina kaikkialla Alppien pohjoispuolella, ja keskiajalla kirkonkellojen soittaminen saattoi hyvinkin säestää pahojen voimien torjumiseksi poltettujen kokkojen, eli Suomessa helavalkeiden, sytyttelyä.

1800-luvun lopun teollistumisen myötä vappu alkoi saada sosialistisempia piirteitä, ja vuonna 1889 vappu nimettiin kansainväliseksi mielenosoituspäiväksi ja hieman myöhemmin kansainväliseksi työn päiväksi. Suomessa vappu onkin perinteisesti ja dualistisesti juuri työväen ja ylioppilaiden juhla.

Ylioppilaiden juhla siis tiedetään, mutta miksi vappu tuntuu olevan teekkareille vielä muita ylioppilaita selvästi tärkeämpi?

Esimerkiksi TKY:n arkistonhoitajana toiminut ja Teekkarikylän historiikin kirjoittanut Panu Nykänen epäilee, että teekkareiden vappu olisi saattanut vuosien saatossa saada muita ylioppilaita enemmän voimaa myös työväenjuhlan puolelta. Vaikka teekkarikulttuuri on perinteisesti identifioitunut enemmän oikealle kuin vasemmalle, toimivat sekä työläiset että teekkarit teollisuuden palveluksessa, eivätkä nuoret työharjoittelijat todennäköisesti halunneet kieltäytyä alaisten tarjoamista snapseista uusien vappuperinteiden syntyaikoihin. Vuoden 1917 suurlakon jälkeen työmiesten tarjoamat huikat muuttuivat varmasti satunnaisemmiksi lähes kaikkien teekkareiden liityttyä valkoisten suojeluskuntalaisten riveihin, mutta Panu Nykäsen mukaan esimerkiksi SAK:hon alettiin luoda TKY:nkin puolelta aktiivisesti suhteita 1940-luvun lopulla.

Panu Nykänen sijoittaa teekkareiden vappuperinteiden varsinaisen synnyn 1930-luvun alun kielikiistojen aikoihin. Nykäsen mukaan teekkarit onnistuivat ratkaisemaan suhtautumisensa kielikiistaan tuolloin varsin käytännöllisellä tavalla: ruotsinkielisillä oli tapana juhlia perinteisesti vappuaattoa, mutta suomalainen puolue yritti herätellä raittiin vapun päivän juhlinnan aatetta. Lopputuloksena kiistassa oli, että monet teekkarit päättivät juhlia vappua sovinnollisesti keskeytyksettä aatosta vapunpäivään.

Ratkaisu vaikuttaa erittäin loogiselta, sillä ylioppilaskunnan 125-vuotisjuhlajulkaisu ”Polin suojiin me saavuimme taas” kertoo, että 1920-luvulla vapun järjestäminen oli ylioppilaskunnalle suuri ongelma: ”Tuolloin – kuten nykyisinkin – monet nauttivat virvokkeita niin, että olivat aivan nukuksissa. Tämä aiheutti järjestyshäiriöitä toisaalta Polilla ja toisaalta Helsingin keskustassa yleensä.” Vuonna 1927 päätettiin, että Vapun päivänä kokoonnutaan Kaivopuistoon Alppilan sijaan ja kaikki suomenkieliset osakunnat pyydettiin mukaan juhlimaan.

Myös Jouni Saarenpää ja SKP:n puheenjohtaja Yrjö Hakanen ovat valmiita allekirjoittamaan teorian teekkari- ja työväenvapun välisestä yhteydestä. Yrjö Hakanen näkee, että teekkareilla voisi olla erityisen tärkeä osuus työväen ja opiskelijoiden juhlaperinteiden yhdistämisessä: ”Onhan teknisillä tieteillä monia muita välittömämpi yhteys työelämään, ja eikö niin teekkareita kuin duunareita kiinnosta se, palveleeko tekniikka elämää vai ahnetta voitontavoittelua”, Yrjö Hakanen pohtii.

Jouni Saarenpää veikkaa lisäksi, että aikojen saatossa vapunvietto on saanut lisäpontta juuri teekkareiden suhteellisen railakkaista juhlimistavoista ja silkasta näyttämisen ja kuulumisen halusta. ”Vielä kun soppaan lisätään lukuvuoden päättyminen, niin riehakas tunnelma on valmis”, Jouni pohtii.

Tekniikan lisensiaatti Satu Hassi, teekkari vuodesta 1972, veikkaa, että teekkarivapun merkitys saattaa korostua konkreettisimpien juhlimistapojen ansioista. ”Inhorealistinen vastaus olisi, että vappuna on sosiaalisesti hyväksyttävää ryypätä, ja ryyppääminen on teekkareille vielä tärkeämpää kuin muille.” Satu Hassi kertoo, että vapun lähestyessä hänelle itselleen syntyy usein tunne, että jostain syvältä maaperästä nousee salaperäinen voima, joka synnyttää vastustamattoman halun irrotella hulvattomasti. ”Nuorempana irrottelunhalu purkautui enemmän ryyppäämisenä, nyt useimmiten pakenemisena luonnon helmaan.”

Teekkari Kaarlo Väisänen lähtee hakemaan teekkarivapun riehakkuuden syitä lukuvuoden kierrosta, mutta sen sijaan, että vappu merkitsisi teekkareille vain lukuvuoden loppua, kuuluu juhlimiseen olennaisena osana myös uusien teekkareiden syntyminen eli teekkarilakin saamiseen konkretisoituva täysivaltaiseksi yhteisön jäseneksi nouseminen.

”Pelkän lakin lisäksi teekkareiden fuksikasvatus on ollut kautta aikain varsin systemaattista ja yhteisön omaa kulttuuria ja tapoja korostavaa. Tähän liittyvä nousu fuksista teekkariksi vapun yhteydessä lisää juhlan arvoa sekä nuoremman että vanhemman väen piirissä”, Kaarlo Väisänen pohtii.

Kaarlo Väisäsen mukaan juhlan ”institutionaalista roolia” korostavat myös monet muut perinteet, kuten fuksien riennot aatonaattona, vappuriehan julistus Smökin katolta aattona, vappulehdet ja niiden myynti, lakin käyttöönoton korostettu perinteinen ajankohta puolilta öin vappuaattona ja Vapun päivän iltaohjelma Vaputin-konsertissa Vanhalla Polilla.

TKY:n kunniajäsen, teekkari vapusta 1970, Jorma Eloranta näkee teekkarivapun luonnonlain kaltaiseksi ominaisuudeksi, jonka syvimmän olemuksen paljastaminen ei välttämättä olisi viisasta. Hiukan salaisuutta voi kuitenkin valottaa: ”Luonnonlain mukaisesti teekkarivappu tulee joka kevät ja kestää aktiiviteekkarikaudella usein monta päivää kun taas muille vappu on vain vajaan päivän vuodessa. Passiiviteekkarikaudella eli ns. valmistumisen jälkeen vappu on juhla, jolloin varttuneempikin tieteenharjoittaja voi muistella kevään riemukulkua ja elää hetken teekkarielämää.”

Jorma Eloranta kertoo, että hänen opiskeluaikanaan vain teekkareilla oli haalareita. ”Nyt vappuisin näkee jos jonkinmoisilla ei-teekkareilla tätä kunniakasta asua. Jopa tupsuja näkee joissain ’kilpailevissa’ päähineissä.” Lisäksi on selvästi havaittavissa, että nykyisin muillakin kuin teekkareilla on aktiivisia pyrkimyksiä vappuiluun perinteistä teekkarivappua imitoiden.

Jorma Elorannalle teekkarivappu tarkoittaa yhdessäoloa hyvien ystävien kanssa ja myös maljojen nostelua, mutta maljannostokyky jatkuvasti säilyttäen. Tänäkin vappuna Jorma Eloranta haluaa kohottaa maljan teekkarielämän ylistykseksi.

Myös toimitusjohtaja Lauri Ratia yhtyy maljannostoon: ”Vappu on erityisen tärkeä soiton ja laulun aika teekkareille. Kaikki voivat esiintyä ilman palopuheita ja muuta rekvisiittaa muistamalla tunnuslauseen ’tuli on hyvä isäntä mutta huono emäntä, musta kylki kummallakin.”