Puolitoista vuosisataa sitten Itämeri kuhisi anjovista. Vaatimattomissa oloissa Pyhämaalla elänyt Bonkin kalastajaperhe pyrki uutterasti kohentamaan elintasoaan ja teki siinä ohessa kolme löytöä. Ensinnäkin he totesivat, että anjovisöljy on äärimmäisen sitkasta, joten sillä alettiin voidella Itämeren maiden teollisuuden rattaita.
Toiseksi he keksivät Garumin, anjovispohjaisen piristeen.
Kolmas keksintö oli kaikkein ihmeellisin. Bönken Bonk ja hänen poikansa Pär olivat palvelleet kuunareilla ja nähneet maailman meret. Öljykriisin jatkuessa heidän mieliinsä palautui Tyynenmeren rannoilla kuteva jättiläisanjovis. He päättivät istuttaa Itämereen uuden kannan.
Aluksi Pohjolan ankara ilmasto vaikeutti kalankasvatusta. Mutta kun kasvatusaltaissa kokeiltiin sähköisiä lämmityskaapeleita, keksittiin uusi ilmiö: anjovisten säännönmukainen liikehdintä kaapelien vierellä tuotti dynamoefektin.
Pyhämaa alkoi sähköistyä valtavaa vauhtia. Anjovisvoimalla valaistiin koko Uusikaupunki. Vuonna 1893 kalastajaperheen poika Pär Bonk perusti teollisuusyhtiö Bonk Business Inc:in, jonka toiminta monipuolistui nopeasti. Nykyään yhtiö työllistää 13 000 ihmistä 52 maassa.
Tosielämässä Bonk Business Inc. on multiglobaalisen teollisuusjätin simulaatio, joka pyrkii hämärtämään taiteen ja liiketoiminnan, toden ja kuvitelman välisiä rajoja. Bonk-projektin perusti vuonna 1988 kuvataiteilija Alvar Gullichsen.
Koko valtavan Bonkin takana oli halu hullutella. Taideakatemian viimeisellä vuosikurssilla Gullichsen kysyi itseltään, oliko se mitä hän teki hauskaa. Taiteilija alkoi noudatella enemmän omia mielijohteitaan.
Gullichsen halusi tehdä kolmiulotteisen version eräästä maalauksensa hahmosta. Saviset ja puiset yritelmät epäonnistuivat. Sitten hän pääsi sattumalta vanhaan tiilitehtaaseen, jonka hylätyistä putkista syntyi toivottu hahmo, Bonkin esiaste. Kun Gullichsen alkoi värkätä samaa hahmoa teollisista materiaaleista, tuloksena oli yllättäen kone.
Perimätieto kertoo, että perustamispuheessaan yhtiön isä Pär Bonk lausui:
”Nykyihminen halajaa koneita. Kone on olemassa, jotta ihminen tulisi onnelliseksi. Minä olen antava ihmisille onnelliseksi tekeviä koneita.”
Todellisen keksijänsä koneet ovat tehneet paitsi onnelliseksi, joskus myös väsyneeksi. Yli satavuotias fiktiivinen yhtiö on kasvanut valtavaksi imperiumiksi, joka teettää jatkuvasti paljon töitä.
”Joskus olen toivonut, että en olisi keksinyt koko juttua”, puuskahti Alvar Gullichsen Helsingin Sanomille jokin vuosi sitten.
Sepitteellisen jättiyhtiön historiaan voi tutustua Uudenkaupungin Dynamokeskus Bonkissa.
Vuonna 1938 saapui tehtailija Ivan J. Paolovski junalla Viipurista Helsinkiin ja perusti maailman pohjoisimman tulitikkutehtaan Itä-Helsingin asumattomiin metsiin. Ivanin elintavat olivat askeettiset, ja tämä aitous tarttui pian myös tehtaan työläisiin. Joka toinen lauantai lähdettiin retkeilemään. Elämäninto kasvoi, ja tulitikkutehtaan ympärille syntyi melkoinen keskittymä, Itä-Helsinki.
Tänään IVANAhelsinki on yksi maailman suurimmista tulitikkutehtaista.
Tämäkin tuotemerkki kätkee taakseen jotain aivan muuta. Oikeasti IVANAhelsinki valmistaa vaatteita, ja tarina tulitikuista on valittu symboloimaan yrityksen camping-aatetta.
Paolovskin nimi liippaa paljastavan läheltä Paola Suhosen, IVANAHelsingin suunnittelijan nimeä.
”Tässä saagassa on osa totta, osa tarua”, Suhonen paljastaa. ”Ukkini nimi oli oikeasti Ivan ja hän tuli Venäjältä. Ukki ei kuitenkaan ollut tehtailija vaan viljelijä. Itä-Helsinki on omaa kotipaikkaani, ja tulitikut viittaavat itähelsinkiläiseen Roihuvuoren kaupunginosaan.”
Nuori lahjakas designer jatkaa, että idea syntyi alunperin ärtymyksestä muodin pr-tiedotteita kohtaan. Niissä oli aina samat asiat, kauden muotivärit ja vakuuttelut vaatteiden istuvuudesta. IVANAhelsingin historiikki luotiin siis tavallaan vastalauseeksi muodin tylsiä käytäntöjä kohtaan.
Kaikki eivät ole ymmärtäneet IVANAhelsingin tarvetta poiketa massasta. Esimerkiksi Saksan muotimessuilla kritiikki on välillä ollut huumorintajutonta. Useimmat ihmiset ovat kuitenkin ihastelleet jujua – Ivan J. Paolovskille tulee jopa joulukortteja.