Ystäväni ja samalla myös jonkinasteinen työtoverini päätti poiketa ystäviensä kanssa Tallinnassa. Risteillen, totta kai. Neljän nuorukaisen joukkio suuntasi Viron-lautalle eräänä maanantai-iltana. Kuten arvata saattaa, kollektiivin ruokavalio oli kovinkin nestepitoinen. Jopa siinä määrin, että he kaikki onnistuivat nukkumaan autuaasti kokonaan Tallinnan-pysähdyksen ohi.
Vastoinkäymisestä sisuuntuneena joukkio yhtä lukuunottamatta päätti lunastaa liput heti seuraavaan risteilyvuoroon – olihan Tallinna nyt nähtävä. Leiri oli hyvä pistää pystyyn terminaaliin uutta lähtöä odotellessa – jano ei ainakaan pääsisi yllättämään, siksi suuria mallasjuomavarantoja ystävykset muassaan kantoivat.
Lautta lähti jälleen kohti eteläistä naapuriamme remmin löytäessä jälleen pikaisesti paikkansa laivan baarista. Edellisreissusta ystäväni oli kuitenkin ottanut opikseen. Tällä kertaa hän ei kävisi nukkumaan ollenkaan. Temppu tepsikin kohdallaan toisen nukkuneen sitä vastoin kokiessa jälleen karvaan kohtalon: Tallinnaan saavuttaessa hereillä ollut kaksikko ei saanut kolmatta toveriaan lainkaan ylös. Tallinna on hänelle edelleen suuri mysteeri.
Tuplamatkalta saavuttuaan ystävälläni oli siis takana neljä päivää huonoa elämää: vähän unta, paljon promilleja. Ja kiljuva nälkä. Kotiin saavuttuaan hän sai huomata, ettei ruokakaapin sisältö ollut kovinkaan monipuolinen: muuten tyhjyyttään ammottavasta kaapista kurkisti vajaa pussi makaroneja. Mutta tuumasta toimeen, makaronit kiehuvaan veteen. Seuraavaksi ystäväni havahtui korviahuumaavaan meteliin tietokoneensa äärestä. Hän kävi tietokoneen ja stereot sammutettuaan läpi huoneensa kaikki sähkölaitteet irrottaen jokaisen pistokkeen seinästä. Ääni jatkui edelleen. Siinä vaiheessa mies huomasi savun. Hän vaelsi keittiöön ja huomasi kattilassa olleiden makaronien vaihtuneen kasaksi tuhkaa. Samalla hän huomasi paikaltaan siirtyneen lankapuhelimen luurin. Pian veli otti yhteyttä ja kertoi veljesten äidin soittaneen huolissaan hänelle epäillen toisen poikansa käyttävän huumeita, koska tämä oli vain kyennyt epämääräisesti mumisemaan puhelimeen äidin soittaessa.
1 tlk tomaattimurskaa
2 tlk tomaattipyrettä
2 tlk tonnikalaa
1 paketti tuoremozzarellaa
1 pussi juustoraastetta
2 sipulia
Mausteita, kuten oreganoa, basilikaa, valkosipulia ym. oman maun mukaan.
Aseta uunin lämpötila n. 225 asteeseen. Keitä makaronit – älä polta! – uunin lämmetessä. Kaada samalla tomaattimurska, -pyreet sekä tonnikala uuninkestävään vuokaan. Pilko sipulit sekä tuoremozzarella kuutioiksi ja lisää ne joukkoon. Makaronien valmistuttua lisää ne edelleen vuokaan. Mausta tässä vaiheessa. Sekoita vuoan sisältö huolella. Lisää päälle juustoraaste ja laita vuoka uuniin. Anna paistua noin 45–60 minuuttia tai kunnes juustokuorrutus on kauniin ruskea ja vuoan sisältämä neste on imeytynyt.