Keskiviikkona 29.9 järjestettiin päärakennuksen A-salissa keskustelutilaisuus otsikolla ”Tekniikka isäntä vai renki? Tekniikan vaikutus kulttuurin muutokseen.” Keskustelu polveili tekniikan etiikasta kysymykseen ”Miten insinööreistä saadaan viisaita?” Paneelissa istuivat TKK:n rehtori Matti Pursula, professori Esa Saarinen, piispa Mikko Heikka ja SYL:n hallituksen puheenjohtaja Oskari Nokso-Koivisto.

Ensimmäinen aihe oli tekniikan kehityksen valoisat ja varjoisat puolet. Panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että ei voida kategorisesti sanoa, onko tekniikan kehitys hyvä vai huono asia. Piispa Heikan mukaan tekniikan kehitys on johtanut noidankehään, sillä paradoksaalisesti samalla kun syövän hoidossa on edistyttyä valtavasti, on joidenkin tutkimusten mukaan suurin osa syövistä modernin elinympäristömme aiheuttamia.

Puhetta johtanut TKY:n hallituksen pj Matti Kuronen heitti ilmoille seuraavaksi kysymyksen: ”Tarvitaanko lakeja säätelemään tekniikkaa?” Nokso-Koiviston mielestä pelkästään Suomessa säädetyt ympäristö ynnä muut normit ja rajoitukset eivät yksinään riitä, ja hän peräänkuulutti yhteisiä pelisääntöjä globaaleille markkinoille. Voisiko EU luoda erityiset kriteerit, joita heikommilla työehdoilla valmistettuja tuotteita ei saisi myydä EU:n sisällä? Nokso-Koiviston mukaan pitää kuitenkin muistaa, että lainsäädäntö ei vapauta yksilöitä moraalisesta vastuusta.

Lainsäädäntö voi olla myös tärkeä kehityksen moottori. Esimerkiksi ympäristöasioissa lainsäädäntö on pakottanut tekniseen kehitykseen. Kirkonmies Heikka piti tärkeänä tutkimuksen vapautta. Toisaalta hän mainitsi myös, että useissa maissa on säädetty tutkimuksen vapautta rajoittava ihmisen kloonauskielto. Tärkeimpinä tutkimusta rajoittavina tekijöinä hän piti itsesäätelyä ja julkista keskustelua siitä, mihin tutkimusta halutaan suunnata.

Filosofi Esa Saarinen kertoi erityisesti pitävänsä insinööriajatteluun liittyvästä optimismista. Hänen mielestään insinööriajattelun voi tiivistää seuraavasti: ”Tee se mikä toimii! Korjaa se mikä ei toimi!” Saarisen pohdinta kirvoitti yleisöstä kysymyksen: ”Miten voidaan säilyttää optimismi?” Rehtori Pursula myönsi, että optimismin säilyttäminen voi olla vaikeaa muun muassa ympäristöongelmien takia.

Seuraavaksi yleisöstä esitettiin kysymys: ”Miten insinööreistä saadaan viisaita, ja tarvitsevatko insinöörit humanisteja?” Heikan mielestä viisaus on koko elämänkirjon näkemistä. Hän oli myös sitä mieltä, että TKK:lla tarvitaan enemmän Saarisen kaltaisia opettajia, jotka tulevat perinteisen insinöörimaailman ulkopuolelta. Saarinen huomautti, että tiede sinänsä ei tuota viisautta. Viisaus on jossakin tieteen tuolla puolen. Pursula kommentoi kysymystä esittämällä sanonnan: ”Älykäs selviää tilanteista johon viisas ei joudu.”

Mutta mikä on esimerkiksi atomipommin keksijän vastuu? Piispa Heikan mukaan Oppenheimer tunsi voimakasta moraalista vastuuta atomipommin kehittämisestä, mihin Esa Saarinen huomautti, että pommi kehitettiin Saksan uhan alla. Vaikka pommia ei Saksaa vastaa käytettykään, johti se sodan päättymiseen Tyynellämerellä. Saarisen mukaan on muistettava konteksti, jossa pommi luotiin