Teekkarityttöjen joulukuussa julkaistu historiakirja Rakkaat teekkarisiskot on monitahoinen ja jopa hauska kertomus naisena olemisen kokemuksista Teknillisen korkeakoulun miehisessä maailmassa. Kokemukset ovat muuttuneet paljon ajoista, jolloin naisia saattoi olla vuosikurssilla vain yksi tai muutama.
Esimerkiksi rakennusinsinöörit yrittivät 1930-luvulla kaikkensa pitääkseen maineensa ainoana täysin miehisenä kiltana. ”IK:n säännöissäkin oli silloin pykälä, jossa määrättiin, että naisen ilmestyessä osastolle kurssitovereiden on vedettävä arpaa ja hävinneen naitava kyseinen nainen pois häiritsemästä IK:n miehistä rauhaa”, Insinöörikillan (nyk. Rakennusinsinöörikilta) ensimmäinen naisjäsen Terttu Raveala muistelee.
1990-luvun teekkarinaisten kokemukset ovat toisenlaisia. Monet kokivat, että parhaiten pärjää peittämällä tyttömäisiä piirteitään, olemalla ”hyvä jätkä”. Yleensä TKK koettiin 1990-luvulla kuitenkin melko tasa-arvoiseksi opinahjoksi.
Teekkaritytöt ovat tehneet laajan sähköpostikyselyn eri vuosikymmenien diplomi-insinöörinaisille. Kyselyn tulokset muodostavat merkittävän osan historiikin aineistosta.
Ensimmäiset naisteekkarien yhdistykset olivat 1933 perustetut Naisten Klubi ja Teekkaritytöt, joista jälkimmäinen toimi urheiluseurana. Vuonna 1959 Klubi ja urheiluseura yhdistettiin Teekkaritytöt-nimen alle. Toiminta päättyi 1970-luvun alussa. Vuonna 2001 Otaniemeen perustettiin uusi Teekkaritytöt-yhdistys, joka julkaisi nyt ilmestyneen, Liisa-Maria Nitovuoren kirjoittaman historiikin.

Kommentti: Erittäin mielenkiintoinen, yksilökeskeinen näkökulma. Harmi, että teos on niin suppea!