Polyteekkari

Lukiossa lyhyen fysiikan ja kemian lukenut Elise Ruohonen lähti valkolakin saatuaan Otaniemeen kohti suurta tuntematonta.

”En ollut itse asiassa ajatellutkaan TKK:ta mahdollisena opiskelupaikkana”, sanoo Elise Ruohonen, kolmannen vuoden ympäristö- ja yhdyskuntatekniikan opiskelija ja entinen kukkaisteekkari. Jos muiden ennustukset olisivat toteutuneet, hän opiskelisi nyt historianopettajaksi.

”Lukion alkaessa luonnontieteet eivät innostaneet. Lukion lopussa minua taas kiinnosti kaikki paitsi oikis, lääkis ja pääsykokeisiin lukeminen.”

Opinto-ohjaaja kertoi mahdollisuudesta päästä opiskelemaan tekniikkaa lukion päästötodistuksella. ”Hakemiseni ratkaisi se, että TKK:ltalöytyi tällainen humaanimpikin puoli kuin ympäristötekniikka.”

Ruohonen pyrki ja pääsi pariinkin yliopistoon. Lopullisesti valinta selvisi postien perusteella – TKK:n hyväksymiskirjeen oheismateriaali oli selvästi mielenkiintoisinta.

”En saanut ateriatukeakaan”

Kukkaiskiintiössä hyväksyttäviltä edellytetään, että korkeintaan yksi matemaattis-luonnontieteellisistä aineista on lukiossa suoritettu pitkänä. Pääsykokeilta välttymisen vastineeksi ylioppilaskunnan jäsenyyttä ei heru ennen kuin todistus puuttuvien oppimäärien suorittamisesta on toimitettu koulun kansliaan.

”Eka vuosi oli tavallaan välivuosi. Suoritin fysiikan kursseja iltalukiossa ja kävin muodon vuoksi joitakin korkeakoulukursseja. Fysiikan opiskelu ei ollut mitenkään kamalaa, pikemminkin mielenkiintoista!”

Tunnolliselle Ruohoselle ensimmäinen vuosi ei ollut ylitsepääsemätön. Fysiikka oli paketissa kevättalvella.

”Lakin saaminen vappuna oli minulle tärkeää.”

Jenkkitansseja harrastava Ruohonen oli mukana myös IK:n kevään 2002 fuksispeksissä.

Fuksivuosi raskaine peruskursseineen ja yhteisine projekteineen on ryhmäytymisen aikaa. Jääkö iltalukiota käyvä kukkaisteekkari yhteisön ulkopuolelle?

”Sosiaaliseen elämään mukaan pääseminen vaatii kukkaselta enemmän aktiivisuutta kuin tavalliselta fuksilta. Itse yritin osallistua parhaani mukaan. Ihmissuhteita on hankalampaa lähteä harsimaan tyhjästä kuin opintoja”, toteaa Ruohonen.

Raskainta kukkaisteekkariudessa oli opiskelijaetujen puuttuminen, erityisesti TKY:n asunnosta paitsijääminen kismitti Ruohosta. ”Jouduin Olarin HOASille!”, hän nauraa.

”Täytyyhän ihmiselle antaa mahdollisuus!”

Kun kysyn Ruohoselta, lähtisikö hän nyt uudestaan kukkaisteekkariksi, hän menee mietteliääksi.

”Olen tyytyväinen, että opiskelen täällä. Joten lähtisin.” Täysin vaivaton taival ei kuitenkaan ole ollut: ”Kaikesta piti ottaa itse selvää. Omat isohenkilöni kyllä auttoivat, ja opin ainakin huolehtimaan omista asioistani.”

Ruohosesta kukkaiskiintiö on hyvä asia. ”Täytyyhän ihmiselle antaa mahdollisuus! En tunne olevani mitenkään vähemmän oikeutettu opiskelemaan TKK:lla, vaikken olekaan opiskellut lukiossa fysiikkaa ja kemiaa.” Valintakiintiön lievästi humoristinen nimi ei haittaa: ”Itse asiassa se istuu ihan hienosti tällaiselle viherpiipertäjälle”, tuumii ympäristötekniikan opiskelija.

Enemmän Ruohosta ärsyttää ällistely, johon teekkarityttö törmää. Esimerkiksi kampaajan suusta on kuulunut lausahdus: ’Mä en vois ikinä lukee tekniikkaa.’

”En sanoisi kenellekään niin tämän opinnoista!”

Ilmeisesti tekniikkaa opiskelevat tytöt joutuvat vieläkin selittelemään tekojaan, kun taas monille pojille ala on jo varhain selkeä ja helppo valinta.

”Ehkä. Minusta TKK saisi kyllä olla varteenotettava vaihtoehto tytöillekin.”




	”Jes! Mä alan saada opintotukea!” Marja Ollila [email protected] Lukiossa lyhyen fysiikan ja kemian lukenut Elise Ruohonen lähti valkolakin saatuaan Otaniemeen kohti suurta tuntematonta. ”En ollut itse asiassa ajatellutkaan TKK:ta mahdollisena opiskelupaikkana”, sanoo Elise Ruohonen, kolmannen vuoden ympäristö- ja yhdyskuntatekniikan opiskelija ja entinen kukkaisteekkari. Jos muiden ennustukset olisivat toteutuneet, hän opiskelisi nyt historianopettajaksi. ”Lukion alkaessa luonnontieteet eivät innostaneet. Lukion lopussa minua taas kiinnosti kaikki paitsi oikis, lääkis ja pääsykokeisiin lukeminen.” Opinto-ohjaaja kertoi mahdollisuudesta päästä opiskelemaan tekniikkaa lukion päästötodistuksella. ”Hakemiseni ratkaisi se, että TKK:ltalöytyi tällainen humaanimpikin puoli kuin ympäristötekniikka.” Ruohonen pyrki ja pääsi pariinkin yliopistoon. Lopullisesti valinta selvisi postien perusteella – TKK:n hyväksymiskirjeen oheismateriaali oli selvästi mielenkiintoisinta. ”En saanut ateriatukeakaan” Kukkaiskiintiössä hyväksyttäviltä edellytetään, että korkeintaan yksi matemaattis-luonnontieteellisistä aineista on lukiossa suoritettu pitkänä. Pääsykokeilta välttymisen vastineeksi ylioppilaskunnan jäsenyyttä ei heru ennen kuin todistus puuttuvien oppimäärien suorittamisesta on toimitettu koulun kansliaan. ”Eka vuosi oli tavallaan välivuosi. Suoritin fysiikan kursseja iltalukiossa ja kävin muodon vuoksi joitakin korkeakoulukursseja. Fysiikan opiskelu ei ollut mitenkään kamalaa, pikemminkin mielenkiintoista!” Tunnolliselle Ruohoselle ensimmäinen vuosi ei ollut ylitsepääsemätön. Fysiikka oli paketissa kevättalvella. ”Lakin saaminen vappuna oli minulle tärkeää.” Jenkkitansseja harrastava Ruohonen oli mukana myös IK:n kevään 2002 fuksispeksissä. Fuksivuosi raskaine peruskursseineen ja yhteisine projekteineen on ryhmäytymisen aikaa. Jääkö iltalukiota käyvä kukkaisteekkari yhteisön ulkopuolelle? ”Sosiaaliseen elämään mukaan pääseminen vaatii kukkaselta enemmän aktiivisuutta kuin tavalliselta fuksilta. Itse yritin osallistua parhaani mukaan. Ihmissuhteita on hankalampaa lähteä harsimaan tyhjästä kuin opintoja”, toteaa Ruohonen. Raskainta kukkaisteekkariudessa oli opiskelijaetujen puuttuminen, erityisesti TKY:n asunnosta paitsijääminen kismitti Ruohosta. ”Jouduin Olarin HOASille!”, hän nauraa. ”Täytyyhän ihmiselle antaa mahdollisuus!” Kun kysyn Ruohoselta, lähtisikö hän nyt uudestaan kukkaisteekkariksi, hän menee mietteliääksi. ”Olen tyytyväinen, että opiskelen täällä. Joten lähtisin.” Täysin vaivaton taival ei kuitenkaan ole ollut: ”Kaikesta piti ottaa itse selvää. Omat isohenkilöni kyllä auttoivat, ja opin ainakin huolehtimaan omista asioistani.” Ruohosesta kukkaiskiintiö on hyvä asia. ”Täytyyhän ihmiselle antaa mahdollisuus! En tunne olevani mitenkään vähemmän oikeutettu opiskelemaan TKK:lla, vaikken olekaan opiskellut lukiossa fysiikkaa ja kemiaa.” Valintakiintiön lievästi humoristinen nimi ei haittaa: ”Itse asiassa se istuu ihan hienosti tällaiselle viherpiipertäjälle”, tuumii ympäristötekniikan opiskelija. Enemmän Ruohosta ärsyttää ällistely, johon teekkarityttö törmää. Esimerkiksi kampaajan suusta on kuulunut lausahdus: ’Mä en vois ikinä lukee tekniikkaa.’ ”En sanoisi kenellekään niin tämän opinnoista!” Ilmeisesti tekniikkaa opiskelevat tytöt joutuvat vieläkin selittelemään tekojaan, kun taas monille pojille ala on jo varhain selkeä ja helppo valinta. ”Ehkä. Minusta TKK saisi kyllä olla varteenotettava vaihtoehto tytöillekin.”