Rakennus- ja ympäristötekniikan osaston johtaja, vesitalouden ja vesirakennuksen professori Pertti Vakkilainen on rakentaja luuytimiään myöten.
”Kaksi asiaa on varmaa: aina rakennetaan ja aina syödään.”
Rakentamisessa on Vakkilaisen mukaan kyse ikuisuuskysymyksistä: perusasioista, joita jokainen ihminen tarvitsee. Rakennus- ja ympäristötekniikan tehtävänä on edistää ihmisen ja elinympäristön hyvinvointia.
”Kännykässä ei voi asua, sitä ei voi syödä eikä juoda. Ilman rakentajia niitä tehtäisiin lumihangessa tuulessa ja tuiskussa seisten, liikenne ei sujuisi, eipä olisi tosin teitäkään”, Vakkilaista hymyilyttää.
Rakennus- ja ympäristötekniikan osasto on yksi TKK:n vanhimmista osastoista. Sen kokoushuoneen seinällä lepää jo mittava merkkimiesten galleria: kehyksiin on päätynyt rakennusalan pioneereja norjalaisesta Lekvestä slovenialaiseen Strukeliin ja kotimaisiin Juseliukseen ja Hallakorpeen. Heidän opetusaloinaan on ollut niin tie-, silta- ja vesirakennusta kuin maanviljelyksen tekniikkaakin.
Otaniemen rakennustekniikan osaston juuret ovat siis vahvasti yhdyskuntatekniikassa. Tänä päivänä opetuksen kirjo ulottuu vesivarojen laatukysymyksistä pilvenpiirtäjien teräsrakenteisiin.
”Moni yhdistää rakentamisen vain taloihin ja uudisrakentamiseen. Meille se merkitsee myös tarpeellisen infrastruktuurin kuten liikenneväylien ja vesijärjestelmien rakentamista, käyttöä ja kunnossapitoa”, selvittää Vakkilainen.
Vakkilainen opettaa tuleville vesi-insinööreille vesivarojen hallintaa ja järkevää käyttöä. Tärkeintä on hänen mukaansa kokonaisuuden ymmärtäminen.
”Elämä perustuu veden kiertokulkuun. Usein vesi on väärään aikaan väärässä paikassa tai se on huonolaatuista. Vesitalous tähtää näiden ongelmien kestävään ratkaisuun.”
Vesi-insinöörille ei riitä ainoastaan tekniikan opiskelu. Hän tarvitsee tietoja muun muassa myös hydrologiasta, hydrauliikasta, limnologiasta, maaperäkemiasta – ja yhteiskunnallisesta päätöksenteosta.
Yksi vesilaboratorion tutkimusalueista on globaali vesitalous. Vakkilaisen näkemyksen mukaan vesivarojen niukkuus ja epätasainen jakautuminen kuuluvat ihmiskunnan kohtalonkysymyksiin. Makean veden strateginen merkitys näkyy myös sotilaallisissa konflikteissa.
Jo nyt viidesosa maailman ihmisistä kärsii puhtaan juomaveden puutteesta. Kehitysmaissa puhdas vesi puuttuu joka kolmannelta. Puhtaan juomaveden puute on kuitenkin vain osa ongelmaa.
”Kyse on pohjimmiltaan väestönkasvusta ja ruoantuotannosta. Vuonna 2025 maapallolla elää kahdeksan miljardia ihmistä, joista seitsemän miljardia kehitysmaissa. Liki 80 prosenttia maapallon makean veden varoista kulutetaan maataloudessa”, Vakkilainen sanoo.
Lisääntyvä väestö tarvitsee enemmän vettä. On väistämätöntä, että välttämättömät vesitekniset ratkaisut muuttavat luontoa ja tulevat kalliiksi.
”Rakentaminen vaikuttaa ympäristöön. Vesi on osa ympäristöä, ja vesi muistaa muutoksen.”
Tiheästi asutuilla alueilla pohjavesi kuluu jo nopeammin kuin se ehtii uusiutua. Yksi maailman vesikriittisimmistä alueista on liki 1,3 miljardin asukkaan Kiina. Katri Makkonen tekee parhaillaan vesitalouden diplomityötä Kiinan roolista kansainvälisten jokien käytössä. Makkonen palasi juuri Japanista Third World Water forum -tapahtumasta, jossa julkaistiin YK:n raportti vesivarojen tilasta. Suomen vesien tila arvioitiin parhaimmaksi 122 maan vertailussa, joka on tähänastisista laajin.
”Foorumin tavoitteena oli saada vesialan eri toimijat hallinnosta ja ministereistä tutkijoihin ja kansalaisjärjestöihin pohtimaan yhdessä kansallisten ja alueellisten vesiongelmien ratkaisemista”, Makkonen kertoo. ”Puhtaan juomaveden saatavuus, jätevesihuollon turvaaminen ja näihin tarvittava rahoitus korostuivat lähivuosien keskeisinä tavoitteina. Myös ilmastonmuutoksen vaikutukset kuten tulvien ja kuivuuden sekä luonnononnettomuuksien lisääntyminen olivat kokouksen huolenaiheita. Vesivarojen vähentyessä ja käyttötarpeiden lisääntyessä yhteisistä rajavesistöistä ja niiden valuma-alueista on tullut merkittävä turvallisuuskysymys.”
TKK:n vesitalouden tutkijoita ja opiskelijoita on osallistunut myös järvimallinnusprojektiin Kambodzan Tonle Sapilla, joka on Mekong-joen vesistön suurin tulvajärvi. Mallin avulla luodaan jatkuvuutta maanviljelyyn ja kalastukseen tulva-alueella.
Ennustettu ilmastonmuutos, väestönkasvu ja kaupungistuminen voimistavat säänvaihteluja ja vaikeuttavat tulevaisuudessa vesitilannetta entisestään. Pertti Vakkilainen on peruspessimisti globaalin vesiongelman pikaisen ratkaisun suhteen mutta uskoo vesitalouden merkityksen kasvuun. EU:n vesipuitedirektiivi pakottaa myös luonnonmukaiseen vesirakennukseen, joka pyrkii vesiluonnon monimuotoisuuteen.
Vakkilainen ei ole ehtinyt pitkän uransa aikana kyllästyä veteen.
”Vesi on aina kiehtonut minua – se on vangitseva elementti. Mitä enemmän alaa opiskelee, sitä nöyremmäksi tulee.”