Virallinen totuus: Aallossa tehdään yhdessä

Suosittelisitko TKK:ta opiskelupaikaksi parhaalle kaverillesi? Itse heräsin tähän kysymykseen viime syksynä ilman yksiselitteistä vastausta. Suosittelisin, mutta varauksin.
Kokonaisuutena olen ollut tyytyväinen opiskeluaikaani. Opiskelun osalta mukaan on mahtunut muutamia sellaisia juttuja, että en voi suositella TKK:ta opinahjona varauksetta. Fuksivuonna opiskeluinto oli kova, mutta matematiikan ja fysiikan peruskurssit söivät motivaatiota luento luennolta. Miksi matematiikkaa ja fysiikkaa opiskellaan ensimmäiset pari vuotta vain teorian ulkoa opettelemisen takia? Missä olivat omaan opintoalaan liittyvät esimerkit tai myöhempää opiskelua tukevat menetelmät?
Mukaan tuli myös oman opintoalan luentoja, toki suurelle joukolle järjestettäviä sellaisia. Kolahdus oli kova siinä vaiheessa, kun huomasi, että ani harvalla luennolla oppi enemmän kuin asiaa omatoimisesti kirjastossa opiskelemalla. Eikö opetustilanteiden pitäisi kuitenkin edistää oppimista?
Loppujen lopuksi minua TKK:lla kalvava ongelma tiivistyy yhteen asiaan: Sekä opettajat että opiskelijat suhtautuvat opetukseen ja oppimiseen kuin pakolliseen suoritukseen. Eikö oppimisen pitäisi olla jatkuva prosessi eikä suoritus?
Aalto-yliopiston tuulien puhaltaessa haluaisin ennen kaikkea todistaa opettamisen ja oppimisen renessanssin: Antiikin Ateenassa oppiminen tarkoitti jatkuvaa dialogia opettajien ja oppilaiden kesken puistoissa oliivipuiden alla. Mutta mikä sytyttäisi Aalto-yhteisön oppimisen hurmokseen? Mikä olisi sellaista, mihin tämän pohjoisen maan ihmisten yhteiset intressit kanavoituisivat?
Yksi sana nousee ylitse muiden - tekijyys. Tekeminen jos mikä on aina ollut suomalaisilla verissä. Kuvia ei kumarreta ja ongelmat on tehty ratkaistaviksi. Voisiko tämä yhdistää opettajien ja opiskelijoiden arjen yhteisiin tavoitteisiin?
Opetus ja tutkimus keskittyisivät laajasti todellisen elämän ongelmiin ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin: "Real-life Cases". Ratkaisut kehitettäisiin avoimessa ympäristössä yhteistyössä teemasta kiinnostuneiden professorien, tutkijoiden ja opiskelijoiden kanssa. Aiheet valittaisiin niin, että ratkaisujen etsiminen edistää Aalto-yliopiston päämäärää tehdä korkeatasoista tieteellistä tutkimusta ja antaa edellä käyvää akateemista opetusta. Nykyhetken kohde voisi olla esimerkiksi ikäihmisten liikkuvuutta kaupunkiympäristössä edistävä poikkitieteellinen hanke. Aallon tulee myös kiinnittää katseensa tulevaisuuteen ja tarttua tukevalla otteella tulevaisuuden ongelmien ratkaisemiseen tai niiden lieventämiseen.
Voisiko tämä olla se, mikä profiloisi Aallon maailmanluokan yliopistojen kentässä? Mielestäni voisi.
Aallossa tehdään - yhdessä.

Jussi Valtonen, korkeakoulupoliittiset asiat, TKY:n hallitus