Polyteekkari |
Avaa kukkaronnyörejäsi jäsenmaksun yhteydessä myös vapaaehtoisille maksuille.
![]() |
![]() |
![]() |
Johanna Mitjonen
Joka vuosi Teknillisen Korkeakoulun Ylioppilaskunnan jäsenmaksun yhteydessä voi maksaa vapaaehtoisen maksun hyväntekeväisyyteen. Aiempina vuosina rahaa on voinut lahjoittaa esimerkiksi saimaannorpan suojeluun. Nyt vaihtoehtona on uusi kohde, lastenkoti Tirlittan. Lahjoitetut varat tullaan käyttämään uuden tietokoneen hankintaan.
Tirlittanin tilat ovat kodikkaassa omakotitalossa Kauniaisissa. Heti ovella voi haistaa pullantuoksun. Kun lastenkodin johtaja Seppo Kinnunen
esittelee tiloja, lastenkodissa asuvat nuoret paljastuvat tyypillisen
murrosikäisen vastakohdiksi - portaikossa vastaan tullessa he
tervehtivät ja juttelevat Kinnuselle päivän kuulumisistaan.
Tirlittan on perustettu etenkin pääkaupunkiseudun lapsille. "Juuri
täällä lapsia otetaan eniten huostaan. Ennen lapsia jouduttiin
sijoittamaan jopa Oulua myöten", Kinnunen kertoo. Ajatus
lähisijoittamisesta on hyvin ymmärrettävä, kun lapset sijoitetaan
lähelle, yhteys vanhempiin säilyy.
Nuorin Tirlittanin asukkaista oli seitsemän ja vanhin yksitoista,
kun muutto lastenkotiin tapahtui. "Ensimmäiset lapset tulivat tänne
vuonna 2000 elokuussa ja 2001 tammikuussa muuttivat viimeiset. Samat
lapset asuvat täällä 18-vuotiaiksi asti."
Kinnunen kertoo, että huostaanotetuille lapsille jälkihuoltoa on tarjolla aina 21 ikävuoteen saakka.
Usein huostaanotetuilta lapsilta puuttuu aikuisen tuki, he ovat
joutuneet pärjäämään monelta osin yksin. Tirlittanissa opetellaankin
elämään tavallista arkea, kuinka pukeudutaan oikein ulos tai miten
ruokapöydässä käyttäydytään.
Tirlittanissa harrastetaan paljon retkeilyä. Kinnunen kertoo, että
retkeilyn olevan hyvä harrastus, koska metsässä, puolijoukkueteltassa
yhteiselo tiivistyy. Retkillä arkikin on jaetumpaa ja juuri tästä
lapset ovat usein jääneet paitsi.
Kun lapsi pääsee säännöllisiin olosuhteisiin lastenkotiin, elämä
helpottuu. Tämä näkyy esimerkiksi koulumenetyksessä. "Tänne tullessaan
meidän lapsista yleisopetuksessa oli kaksi. Tänä päivänä
yleisopetuksessa on jo kuusi."
Suomessa sijoitettuja lapsia on tällä hetkellä noin 16 000,
huostaanottojen määrä on kasvanut viime vuosina. Alle 6000 lasta asuu
sijaisperheissä ja yli 10 000 laitoksissa.
Kinnunen sanoo, että yksiselitteistä syytä huostaanottojen
kasvamiseen on vaikeaa löytää. Yhtenä syynä voidaan pitää 1990-luvun
lamaa. "Myös se minkälaiset välineet kukin sukupolvi on antanut arjessa
pärjäämiseen omille lapsilleen vaikuttaa asiaan."
Paikoista lastenkodeissa ja perhehoidosta on Suomessa pulaa. Kun lapsi
huostaanotetaan, hän jonottaa vastaanottokodissa vapautuvaa paikkaa.
Odottamaan voi joutua pitkään.
Kinnunen sanoo perhesijoituspaikkoja löytyvän hyvin vain pienille
lapsille. "On vaikeaa löytää perheitä, jotka ottaisivat vastaan
esimerkiksi häiriökäyttäytyvän kouluikäisen."
Kinnunen myöntää, että perhe on toki idylli, mutta siellä ei
välttämättä pystytä tarjoamaan ammatillista kasvatusta, kuten
moniammatillisessa Tirlittanissa. "Tänä päivänä huostaanotetut lapset
ovat lapsia jotka tarvitsevat valtavasti apua ja tukea. Sen takia
tällaisia ammatillisia paikkoja tarvitaan."