Polyteekkari |
Johannes Aalto, kirjeenvaihtajanne Helsingin työsiirtolassa
Mun kossupulloni, kossupulloni mun. Nuo pyöreät muodot, ah, tuo elämän
eliksiirin lähde voi olla unelma, vielä Wapun jälkeen ja vieläpä
tyhjänäkin se, edustaa vapautta, viskisnapsi valintaa.
Katolisen papin kerrotaan kutsuneen selibaattiaan vapaudeksi. Edes
tarvitse ei hänen valita, ja säästyneen ajan voi omistaa jumalalle.
Näin ovat Otaniemen asukit orjia - jos jokusen vietin vankilassa. Itse
ex_kylän_keskiverto_alkoholistina en Pablovin koiraa kummempi liene,
vanhojen viettelysten, alkoholin unelmoinnin ehdollistamana. Onneksi on
lääke. Edes tarvitse ei maksaa.
Vaikka valtio kustantanee hoidosta satasen luokkaa päivässä, myös
köyhälle opiskelijalle annetaan 70e kuussa opintotuen oheen.
Koulumatkoihin. Omalle kuurilleni annettiin nimeksi
"siviilipalvelusrikos" ja 197 päivää toipua.
Suomen laki määrittelee vankeuden "mahdollisuuksien mukaan, vain
vapauden ottona". Vain pääsi etuliite hukkumaan. Sanan-, uskonnon-,
vastuu-, omantunnon... vapaus sallittaneen. Akateemista-, edes
unohtamatta. Sen sijaan saatanpa päihteettömän laitoksemme sääntöjä
rikkoa pistäessäni päätäni sekaisin edesvastuuttomalla algebran
käytöllä.
Tuki ja turva opiskelu onkin ihmiselle. Sitä se on ainakin vangille.
Ja milloinka muulloin oikeasti ehtisikään koululle kahdeksaksi,
viidesti viikossa. Tavoitellut 30 ov kompensoineekin maksan välttämät
vauriot. Ja se vapauskin; kauniisti kuvattuna, kumpuaa lähinnä pään
sisältä täällä kotosuomessa, kun ei Amerikka aseineen ole sitä tuomassa.