Nurja puoli

Työ, uni ja vapaa-aika

Kun oman koulutuksen taso kasvaa, palkka nousee perässä. Sitten työelämässä on varaa olla vapaallakin. Vai onko?

Vapaa-ajan rahallinen arvo ei nouse tuntipalkan mukana automaattisesti. Se jää jälkeen ja muuttuu haaskaukseksi. Ruokaa laittavan tai tiskaavan DI:n aherrus on rahallisesti samanarvoista kuin kokin tai siivoojan. Hyvin koulutetun työnteko vapaa-ajan vieton sijaan on rahallisesti kannattavampaa.

Rahan kannalta lepoa ja vapaa-aikaa voi perustella työtehokkuuden lisääntymisenä tai säästyneinä lääkärikuluina. Sitä voi ajatella myös luovana tilana, inspiraation lähteenä, verkottumisena ja ryhmätyönä.

Vapaa-ajan ja unen itseisarvo elämän rikkauden tyyssijana taas ei mahtipontisuudessaan tunnu kelpaavan argumenttina muille kuin kaltaisilleni taidehipeille.

8/8/8-ohje lienee tuttu: 8 tuntia työtä, 8 tuntia vapaa-aikaa, 8 tuntia unta vuorokaudessa. Jos opiskelijat voisivat elää tämän säännön mukaan, olisivat mielenterveys- ja onnellisuustilastotkin lohdullisempaa katsottavaa.

Vaan tokihan Menestyksen eteen voi nipistää vapaa-ajasta ja unesta.

Unelmatilanteessa ihminen rakastaa opintojaan tai työtään niin, että siitä tulee itsessään eräänlaista vapaa-aikaa. 8/8/8-ohjetta on vaikeampi soveltaa. Arvokasta ajattelutyötä tehdään muutenkin jatkuvasti työajan ulkopuolella.

Teekkareiden tapauksessa voimakas teekkarikulttuuri on usein juuri se tekijä, joka määrittää opiskelijaelämää. Vapaa-aika sulautuu opiskeluun - ja siinä samassa toisinpäin. Uneksi työ ja vapaa-aika eivät kuitenkaan taivu.

Surullista kyllä, ihmiset usein kokevat, että heillä ei ole varaa opiskella sellaista alaa ja tehdä sellaista työtä jota he rakastaisivat. Näin siitä huolimatta, että yhtälailla työn kuin vapaa-ajan inhimillinen arvo riippuu yksilön tunnesuhteesta työhönsä.

Hommaansa rakastava on kiistatta parempi työntekijä ja opiskelija. Mutta tuleva taiteilija valitsee muotoilun, muusikko akustiikan, muotoilija ja arkkitehti konetekniikan. Humanistin suunnitelma B työttömyyden varalta on, että luetaan tietojenkäsittelyn sivuaine. Intohimoiset tekniikan opiskelijat ovat harvinainen aarre.

Liian moni pisteyttää koulutusvaihtoehdot palkkakuitin muhevuuden ja uran mukaan, ei sydämen sykytyksen mukaan. Niinhän se on: teknillinen korkeakoulutus takaa ammatin. Mutta hetkinen - oliko se sittenkään yliopistokoulutuksen tarkoitus?

Markus Koljonen