Juhlimalla voi jäädä yksin

Teksti: Janne Luotola

Polyteekkari on seurannut ahkerasti monenlaisia juhlia - tässäkin numerossa vuosijuhlia, partyja, konsertteja ja bileitä. Bileissä riittää silmän ja korvan iloa, jännittävää ohjelmaa ja usein myös kiinnostavia ihmisiä. Mutta yhdessä asiassa ne tuottavat suuren pettymyksen: vaikka niihin saapuukin kiinnostavia ihmisiä, heitä ei yleensä tapaa.

Bileet ovat harmillinen paradoksi: sinne mennään, koska siellä on muita, mutta muiden kanssa siellä ei olla. Harva uskaltaa jutella tuntemattomille. Ja ne, jotka uskaltavat, jätetään huomiotta tai saavat varauksellisen vastaanoton.

Tässä numerossa käsitellään myös yksinäisyyttä. Aihe synnyttää helposti mielikuvan neljän seinän sisään sulkeutuneesta luuserista. Totuus on toisinaan kuitenkin päinvastainen. Bileisiin mennään usein näyttäytymään mutta ei seurustelemaan. Kavereiden keskelle jääminen on yksin jäämistä.

Voisiko olla olemassa juhlia, joissa ihmiset olisivat keskenään? Sellaisia tuskin voi suunnitella etukäteen. Tilanteet, joissa ihmisiä yritetään saattaa yhteen, muodostuvat helposti vaivaannuttaviksi ja epäluonteviksi.

Silti juhlia tarvitaan. Olisi kieltämättä vaivaannuttavaa olla aina avoin kaikelle ja kaikille. Juhliin sosiaalinen kanssakäyminen taas kuuluu - tai sen tulisi kuulua.

Aina tarvitaan aloite, joka saa vedettyä kriittisen massan mukaansa. Kannattaa siis seuraavalla kerralla kokeilla, keitä kohtaa, jos lähtee juhliin ilman tuttua porukkaa. Jos hyvin käy, yksin juhlimalla ei jää yksin.