Polyteekkari |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |
Vanhin tunnettu valokuva opiskelusta koulussa. Laboratorion tuuletuksen hoitaa kakluunin yläpään reikä. |
![]() |
![]() |
Filosofian tohtori Panu Nykäsellä on työhuone Sähkötalon toisessa
kerroksessa Otaniemessä. Ensi keväänä TKK:n 100-vuotis juhlavuoden
kunniaksi ilmestyvään korkeakoulun historiaan on puhallettu elämä
samaisessa huoneessa. Nykänen - TKK:n Indiana Jones - on viettänyt
vuosikaudet tutkien ja julkaisten Teekkareiden historiaa. Polyteekkari
teki excursion Sähkötalolle ja sukelsi Mr. Nykäsen johdolla
teekkareiden menneisyyteen.
Sofia Ziessler
Teknillisellä korkeakoululla on ollut historiansa aikana hämmentävän monta osoitetta ja nimeä. Kaikki alkoi nykyisen Stockmannin tavaratalon naapurista Aleksanterinkadulta Helsingin Teknillisenä reaalikouluna. Ensimmäiset opiskelijat rynnistivät pääovista lämmitettyyn rakennukseen 15.1.1849 eli 158 vuotta sitten. Vuonna 1872 nimeksi vaihtui Polyteknillinen koulu, ja viisi vuotta myöhemmin oli edessä muutto Hietalahden torin reunamille. Nimi muutettiin Polyteknilliseksi Opistoksi vuonna 1879 ja lopulta 1908 Suomen Teknilliseksi Korkeakouluksi - sata vuotta sitten meistä tuli virallisesti korkeakoulu. Vuonna 1949 ostettiin Otaniemi, joka toimi muun muassa kisakylänä vuoden 1952 olympialaissa, ja vuoteen 1973 mennessä viimeiset yksiköt olivat muuttaneet uuteen kotiinsa.
Kansainvälisyyttä Polilla
Vuonna 1855 Venäjän keisari Aleksanteri II poisti suomalaisten matkustuskiellon - oppilaitoksen opettajat saattoivat lähteä ottamaan selvää, kuinka koulutus oli järjestetty ulkomailla. Koulutusta modernisoitiin, koska Venäjän keisarikunta tarvitsi eteviä insinöörejä: ennen Venäjän vallankumousta moni suomalainen valmistunut insinööri lähti Pietariin tai Bakuun töihin - 1917 tapahtumien jälkeen moni heistä palasi Suomeen.
Opettajien ja tutkijoiden opintomatkat suuntautuivat I maailmansotaan saakka Saksaan ja erityisesti Sveitsin Zürichiin, joista otettiin mallia opetukseen. 1920-luvulla Saksan hävittyä sodan kohdemaiksi muodostuivat Ranska ja Italia. 1930-luvulla matkustettiin jo Amerikan Yhdysvaltoihin, josta suomalaiset teekkarit saivat mallia talkoorakentamisessa ja tempauksissa. Heti II maailmansodan jälkeen Ruotsin vaikutus korkeakoulumme kehitykseen voimistui. Neuvostoliittoon sen sijaan ei pidetty tiiviitä suhteita.
Ensimmäinen merkittävä ryhmä ulkomaisia opiskelijoita TKK:lla oli 1930-luvun lopulla kolmannen valtakunnan vainoja Itä-Euroopasta paenneet opiskelijat. Suuri osa heistä oli virolaisia. "Ehkä tunnetuin tulijoista oli Tartosta paennut maantieteen professori August Tammekann", Nykänen muistelee.
Vaatimattomuutta
Teknillisen opetuksen laatu on ollut Suomessa erittäin
kilpailukykyistä. "1940-luvulla tutkijoita lähti tutustumaan
uudenaikaiseen tutkimukseen Bostoniin MIT:iin. Monet huomasivat pian
joutuneensa itse opettajan rooliin", Nykänen kertoo. Myös suuri osa
kylmän sodan ajan amerikkalaisesta sotilasteknologiasta perustui
suomalaiseen perustutkimukseen. Suomalainen korkeatasoinen tekniikan
tutkimus on jäänyt maailmalla varjoon lähinnä kielimuurin takia.
"Amerikassa ei ole annettu arvoa muille kuin englanninkielisille
julkaisuille". Verrattaessa teknillistä koulutusta muihin
teollistuneihin maihin Suomi on hävinnyt oikeastaan vain
opiskelijamäärissä.
Niukkuus on ollut luonteenomaista suomalaisessa korkeakoulumaailmassa, joskus ehkä liiankin kanssa. Kerran Erkki Laurila pantiin itsekseen laskemaan eräs vähäpätöinen matemaattinen ongelma - myöhemmin kävi ilmi, että saman ongelman ratkaisija oli palkittu Nobelilla. Suomalaista insinööriä kuvaa myös TKK:n mekaniikan professorin Gunnar Nordströmin käytös wieniläisessä luentosalissa, kun Albert Einstein esitteli tutkijoille suhteellisuusteoriaansa viitaten jatkuvasti suomalaisen kollegansa tutkimuksiin - Nordström istui kuin tatti paikallaan eikä sanonut sanaakaan koko keskustelun aikana.
Teikkareista teekkareiksi
1930-luvun alussa miesvaltaisella TKK:lla naisopiskelijoiden määrä
alkoi nousta. Joukossa oli jo muutama erityisen aktiivinen nuori
nainen, jotka ryhtyivät ajamaan naisopiskelijoiden aseman kohentamista.
Järjestyksen oli muututtava. Tekniikan Ylioppilaat -osakunnan silloinen
inspehtori Bernard Wuolle päätti tästä syystä kirjoittaa
ensimmäiset phuksikasvatusohjeet mustana valkoiselle. Samoihin aikoihin
alettiin puhua teikkareiden sijaan teekkareista.
Jotkin sääntöerikoisuudet ovat tippuneet perinteistä pois: "1956 Otaniemeen tuli sinuttelulaki, jonka mukaan teitittely oli kiellettyä", Nykänen kertoo. Laki kielii teekkareiden välittömästä asenteesta toisiaan sekä professoreitaan kohtaan, mutta koska teitittely on nykyään muutenkin harvinaista, on vaikea arvioida sen painoarvoa lähimenneisyydessä.
Phuksi, jos olet tänä vuonna päässyt opiskelemaan tuotantotaloutta,
olet aloittamassa opintietäsi muotialalla. Historiassa vastaavat
hittilinjat ovat vaihdelleet yhteiskunnan muutoksen mukana:
1880-luvulla konepajainsinöörit suunnittelivat höyryvetureita, mikä oli
osapuilleen yhtä järisyttävää kuin nykyaikainen avaruustekniikka.
1890-luvulla orgaanisesta kemiasta tuli suosittua. Kemia oli "suurin
tiede", jonka odotettiin ratkaisevan ihmiskunnan vaikeimmat ongelmat.
Tuon ajan tutkimuksen arkisena sovelluksena tunnetaan esimerkiksi
margariini, joka oli tarkoitettu "köyhän kansan voiksi". 1900-luvun
alussa nousivat fysikaalinen kemia sekä radiokemia. "Radioaktiivisia
aineita kuljetettiin huoletta taskuissa ja esiteltiin kollegoille
tutkimusmielessä", Nykänen kuvailee säteilytiedotonta villiä
aikakautta. Kaiken ajateltiin olevan mahdollista, mutta 1912
uppoamattoman jättiläisen Titanicin upottua "Titanic-morkkis" valtasi
mielet. Maailmansotien välillä muotialojen luonne muuttui, kun syttyi
kiinnostus kotimaisiin aloihin ja muun muassa puunjalostustekniikan
opintosuunta perustettiin.
Suomalainen "Herra Professori" on ollut luonnollisesti kovin
erilainen persoona kuin saksalainen "Herr Professor". Kotimaassakin on
talon sisällä ollut monenlaista menijää, mistä kertonee parhaiten
professoreille annetut lempinimet: "Fisken, Pilkku ja Tonttu", Nykänen
luettelee. "Tonttu halusi aina ottaa kurssin alussa valokuvan salista,
ja kurssin lopussa kunkin opiskelijan tuli pystyä osoittamaan olevansa
aloituskuvassa. Jos jotakuta ei näkynyt, opiskelija saattoi vedota
´istuneensa pylvään takana´". Pilkku puolestaan oli tarkkuudessa
nimensä veroinen. Yleisesti ottaen opiskelijoiden ja
professoripersoonien välillä on yleensä vallinnut hyvä yhteishenki;
TKK:n historiassa pahimmat kahnaukset professoreiden välille ovat
syntyneet virkanimityksistä ja väitöksistä.
Silloin ja nyt
1900-luvun alussa esille nousi sosialistinen työväenliike. Siihen
asti työväenliikkeen järjestöt ja teekkarit olivat hyvinkin tulleet
toimeen keskenään, mutta vuosien 1905-1906 lakkoliikkeen aikana syntyi
skismoja, jotka erottivat teekkarit ja työväenliikkeen toisistaan.
Kansalaissodan aikana 1916-1917 poliittinen juopa syveni entisestään,
kun teekkarikunta asettui lähes kokonaan valkoiselle puolelle. "Sota
jätti pahat arvet monen opiskelijan mieleen. Heti sodan jälkeisinä
vuosina opiskelijaelämä oli aika levotonta. Nuoret miehet viettivät
iltojaan tapellen ja ammuskellen kattoon", Nykänen kertoo. Tällöin
tarvittiin Jämeräpartaista insinööriä, joka laittoi nuorukaiset
ruotuunsa.
Sensaatiohakuisen lukijan riemuksi Nykänen paljastaa, että TKK:lla on
mella koitu myöhemminkin: 1920-luvun lopun oikeistoradikaalien
savupommeista on vaiettu tähän asti kokonaan.
Kaksi suurta, raha & aika, kiinnostavat suurinta osaa opiskelijoista. Nykyään oletusaika opiskelujen aloittamisen ja valmistumisen välillä on ilman vaihto-oppilasvuosia, armeijaa tai muita hidasteita 5 ½ vuotta. 1908 opiskeluaika säädettiin TKK:lla 4 - 4 ½ vuoden pituiseksi, mutta käytännössä huomattiin pian, että aika on liian lyhyt. Aika venähti siis jo 1910-luvulla noin kuuteen vuoteen.
Opintojen rahoitus on Nykäsen mukaan ennen järjestynyt vanhempien avustuksilla sekä pankkilainoilla. Valtion takaamat lainat tulivat mahdollisiksi vasta 1950-luvulla. Oletus oli, että insinööriopiskelija voi huoletta ottaa lainaa vapailta markkinoilta, koska valmistumisen jälkeen diplomi-insinööri saa varmasti hyvää palkkaa, jolla pystyy maksamaan lainan takaisin. 1972 tuli nykymuotoinen opintotuki, ja vuoden 1992 tuntuva opintorahan korotus muutti lainapainotteisen käytännön nykyiselleen.
Jäämme nyt odottamaan juhlavuoden rientoja sekä Panu Nykäsen tutkimuksen tuloksia uudessa teoksessa. Onnellista juhlavuotta!