Sijaintisi: Polyteekkari > Arkisto > PT 7/2009 > VAPAALLA > Insinörtti: Klassinen poppamies

Insinörtti: Klassinen poppamies

Te kaikki varmaan tiedätte sellaiset ihmiset, sellaiset "merkonomit", jotka kuvittelevat olevansa eliittejä, koska he nautiskelevat kalliita viinejä, ajavat BMW:llä ja kuuntelevat Mozartia, tuota kaavamaisen ja massatuotannollisen liukuhihnamusiikin käsityöläistä. Tämä ei tee lainkaan oikeutta todellisille eliiteille. Mekö nyt kuuntelisimme Mozartia, sellaista entisajan bilemusiikkia!
Kun musiikin vaikutusta älylliseen suorituskykyyn tutkittiin, osoittautui, että Beatlesin kuunteleminen laski väliaikaisesti nuorison tuloksia älykkyystestissä keskimäärin viidellä pisteellä; Mozartin kuunteleminen taas nosti niitä. Testi ei anna kovin hyvää kuvaa Beatlesin musiikista - eikä nuorison älynlahjoista, jos jopa easy listeningin merkkimies Mozart saa aivot pelaamaan. Kuvaavaa on, että tuon klassismin ajan poppamiehen tuotantoa verrataan tuollaiseen pop-"musiikkiin", tuohon auditoriseen pornografiaan.
Mozartilla on informaatiosisällön kannalta yhtä paljon tekemistä musiikin kanssa kuin pikkusievien doorilaisten pylväiden reunustamien virheettömien marmoristen portaiden ravaamisella ylös alas while(1)-silmukassa on urheilun kanssa. Susipoppoo-Amadeuksen purkkapopin virtaan voi heittäytyä ilman, että muistaa muodostaneensa erityistä mielikuvaa mistään; silti kuuloaisti ylirasittuu. Samaan tapaan sinä-passiivi voi monistaa tietokoneella tekstuureja, kuten kuvia Mandelbrotin joukosta jaksollisiksi jonoiksi, joilla saa keskittymiskykynsä segmentation-faulttaamaan.
Koko Mozartin tuotanto on kieltämättä viimeistelty fermaatteja myöten mikroskoopin kanssa, mutta muodon täydellisyydessään se on parhaimmillaankin vienosti äitelän lineaarista. Tällöin hänen "musiikkinsa" dynamiikka näkyy samanlaisena koko määrittelyjoukossa. Sen flow´n välittävä kuvaus on vieläpä globaalisti kääntyvä: samoin kuin portaita pääsee myös alas, Mozartin kappaleet palaavat alkutilaansa x(0).
Mutta toisin kuin Mozart, Johann Sebastian Bach tuotti hapanimelää, jopa epälineaarista musiikkia, jossa on erotettavissa useita toimintapisteitä, joihin kuuntelija reagoi psykosonaattisesti. Edistyksellisenä säveltäjänä Bach syvensi kadenssin eli lopukkeen käsitettä; monet muut säveltäjät ovat keskittyneet lähinnä sen vastakohtaan (eli de-kadenssiin). Tämä tekee Bachin musiikista erityisen herkkää alkuarvoille. Bachin musiikin rikkaus syntyy yllättävistä epälineaarisuuksista ja yhdenaikaisista muutoksista laajemmalla kaistanleveydellä. Mozartin tehotiheysspektri taas redusoituu yhdeksi piikiksi.
Bach on edelleen - Mozartin - jälkeen maailman tuotteliain säveltäjä. Hänellä oli 20 lasta! (Binäärinä 10100.) Näistä 1101 hän sai 10. vaimonsa, Anna Magdalena Wilcken, kanssa, ja 111 01. vaimonsa, Maria Barbara Bachin, kanssa, joka oli muiden kiireidensä ohessa ukko-Bachin serkku. Tässä näemme myös Bachin matemaattisen lahjakkuuden: molemmat luvut ovat alkulukuja! Wanha pukki tuo Bach, ja muutenkin hieno mies.

Juho Lindholm

Siirry sivun alkuun