Polyteekkari |
Edariehdokkailta kysyttiin mielipiteitä sekä päivänpolttavista että periaatteellisistakin asioista.
![]() |
![]() |
Yhdessä mutta eri vaaliliitossa. Atte Harjanne ja Karoliina Pekkarinen halajavat edustajistoon vaikuttamaan innovaatioyliopistoon liittyviin päätöksiin sen ensihetkistä lähtien. |
![]() |
Polyteekkarin TKY:n edustajistovaaleihin ehdolle asettuneiden
sähköpostilistalle lähettämään kyselyyn vastasi 61 henkilöä.
Vastaajista 66 % prosenttia ilmaisi selkeästi kannattavansa
ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä. Moni ehdokas nosti esille, että
pakkojäsenyyden poistuessa jäsenmaksutuotot pienenisivät ja näin ollen
YTHS:n toiminta vaarantuisi ja myös edunvalvonnan rahoituspohja
murenisi.
Kyselyssä tiedusteltiin myös, tulisiko Dipolin uudelleen myymistä nyt
harkita, kun innovaatioyliopiston kampusta suunnitellaan
perustettavaksi Otaniemeen. Vastaajista 33 % oli edelleen Dipolin
myymisen kannalla.
Dipolin myymisestä tuleville rahoille ehdotettiin useita
käyttökohteita; yleisin oli uudet opiskelija-asunnot. Lisäksi uusien
tilojen, esimerkiksi ylioppilaskuntatalon rakentamista esitettiin. Myös
vanhojen lainojen maksamista ehdotettiin. Moni vastaaja kuitenkin
ehdotti Dipolin myymisen lykkäämistä siihen asti, kunnes kampusratkaisu
olisi selvillä.
Ehdokkailta tiedusteltiin myös ylioppilaskunnan jäsenmaksun kipurajaa.
23 prosenttia vastaajista vastusti jäsenmaksun korotuksia. Useissa
vastauksissa todettiin, että jäsenmaksuun voi tehdä indeksikorotuksia,
mutta kolminumeroisiin lukuihin siirtyminen ylittäisi kipurajan. Kukaan
vastaajista ei esittänyt yli sadan euron jäsenmaksua.
Opiskelijat tarvitsevat ylioppilaskuntia nostamaan esille opiskelijoita koskevia asioita ja muutenkin ajamaan opiskelijoiden etua eri tavoilla. Tätä työtä tehdään kaikkien hyväksi, joten jäsenyys on perusteltua. Maailmalla maissa, joissa ylioppilaskuntien asema on heikko, opiskelijoiden asema ei välttämättä eroa peruskoulun oppilaista — opiskelijoita ei kuunnella juurikaan edes suoraan opintoihin vaikuttavia päätöksiä tehtäessä.
Automaatiojäsenyys on ainut tapa säilyttää nykyinen terveydenhoitojärjestelmä (YTHS), joka on opiskelijoiden kannalta asiantuntevin ja kustannustehokkain. Tämän lisäksi ylioppilaskunnilla on myös muita julkisoikeudellisia tehtäviä (opiskelijoiden edustaminen yliopiston hallinnossa), joiden takia automaatiojäsenyys on perusteltua.
Pakkojäsenyyteen liittyvä keskustelun aika on juuri nyt, kun uuden ylioppilaskunnan muodostaminen on ajankohtaista ja lakimuutoksia on muutenkin luvassa. Ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden on eri yhteyksissä todettu olevan perustuslain negatiivisen yhdistymisvapauden vastainen, joten pakkojäsenyys voi hyvinkin olla tiensä päässä joka tapauksessa.
Henkilökohtaisesti uskon vapaaehtoisuuteen ja olen vakuuttunut siitä, että pakkojäsenyyden lakkauttaminen siirtäisi ylioppilaskunnan toimintaa enemmän jäsenistön toiveiden mukaiseen suuntaan. On mahdollista, että pakkojäsenyys on ylioppilaskunnan etu, mutta jäsenistön etu se ei ole.
Viime syksynä edustajisto päätti olla hyväksymättä hallituksen esittämää korotusta ja velvoitti samalla hallituksen miettimään keinoja talouden keventämiseksi. Näkisinkin, että tätä linjaa sekä talouden tehostamista yhdessä todella maltillisten ja korkeintaan elintasoindeksin mukaisten jäsenmaksun korotusten kera on syytä jatkaa tulevaisuudessakin. Nykyisellään kokonaismaksua ajatellen 100 euroa on ehdoton maksimi.
Jäsenmaksun nousu on pysäytettävä ehdottomasti. Kipuraja on jo ylitetty ja tätä vauhtia sadan euron raja ylittyisi muutamassa vuodessa. Jäsenmaksun kohoamista on pyrittävä estämään tehostamalla ylioppilaskunnan varainkäyttöä ja mahdollisesti uuden yliopiston aikana uusimalla toiminnan rahoitusmalleja. Jäsenmaksulle tulee keskivertoteekkarinkin saada vastinetta!
TKY:n jäsenmaksu, 87 euroa, lähenee mielestäni jo kipurajaa. Jäsenmaksua ei tule mielestäni enää korottaa, pikemminkin sitä tulisi pyrkiä laskemaan. Kasvavien kulujen suitsiminen onnistuu kaiken järjen mukaan vain toimintaa tehostamalla, esimerkiksi hallinnossa ylioppilaskuntien yhdistymisen myötä.