Ikuisen teekkari­tytön haudalla

Tekninen vai ihminen?

Annu Nieminen

Kokeneempi akateemikko valisti minua kesällä työpaikallani. "Ihmisiä on kahdenlaisia: on diplomaatteja, ja sitten on teknisiä. Minä olen tekninen - minulla ei ole aikaa kaunistella asioita!"

Teknisyys on jakaja. Vaikka pääaineemme Teknillisessä korkeakoulussa olisi vuorovaikutus ja viestintä, olemme muiden alojen ammattilaisten silmissä aina jollain tavalla teknisiä. Teknisyys tekee ihmiselle jotain, merkitsee omakseen hyvässä ja pahassa. Muut pitävät tervettä etäisyyttä tekniikan omiin. En ole aivan varma muiden alojen ihmisten diplomaattisuudesta, joten jaettakoon tässä monologissa ihmiset kahteen ryhmään: teknisiin ja ei-teknisiin.

Jos miettii tekniikkaa määritelmällisesti, on aivan kummallista, että se kuvaisi yhtä ihmisryhmää ja sulkisi toisen pois. Mutta miksi tekniikka karkottaa niin mummot elektroniikkakaupasta kuin hännystelijät baaritiskiltä?

Moni tekniikan alan opiskelija ja ammattilainen on tekninen ylpeänä. Teknisyys tarkoittaa asioiden nopeaa omaksumista, niiden hahmottamista yleisiä vertailuarvoja vasten ja kykyä esittää ne yksiselitteisesti. Kun ajatellaan tekniikan vaatimuksia, nämä kyvyt ovat kiistämättä etuja. Mutta muutakin tarvitaan. Ei-tekniset pitävät teknisiin pitkän tikun pituista etäisyyttä, sillä he pelkäävät teknisten harkintakyvyn olevan yksioikoinen ja neuvottelematon.

Olen usein ahdingossa, jos minua puhutellaan teknisenä. En siksi, että häpeäisin opiskelemaani tai epäilisin kykyjäni. Vaan siksi, että en jaksa selittää, miten tajuan muitakin arvoja kuin "kyllä" tai "ei".

Joku tylsä voisi kuitata puheenaiheeni tyhjäksi sanomalla ympäripyöreästi, että kaikkia aloja kohtaan on ennakkoluuloja. Tietysti on. Väitänkin, että tekniikka ihmisen alana aiheuttaa keskimääräistä enemmän angstia ja hämmennystä muiden silmissä. Triviaaleihin esimerkkeihin kuuluu ainainen papatus eri alojen opiskelijoiden välillä. Tämä voi tuntua perinteiseltä päiväkodin pihalta kaikuvalta "tolla on punanen pipo, en varmana leiki ton kaa!" -jaottelulta, mutta teekkareihin kohdistuva etäisyyden tarve on monien opiskelijaryhmien keskuudessa todellinen. Tekniikka-parka kärsii inflaatiota siksikin, että siihen liitetään hien haju sekä olematon sosiaalinen intuitio.

Jopa arvostetut kokeneet puhujat ja muiden alojen menestyneet akateemikot hämmentyvät joskus lähestyessään tekniikkaa. Istuin juuri kuuntelemassa kunnioitetun filosofin tekniikkaa käsittelevää luentoa. Yleisöstä valtaosa oli tekniikan alan ihmisiä. Puhuja tunsi suurta tarvetta alustaa puhettaan vaivaannuttavilla vitseillä. Pelkäsikö hän sanovansa jotain tyhmää? Jos niin on, mahdamme me tekniset vaikuttaa tuomitsevilta ja ahdasmielisiltä. Voimmeko syyttää tästä teknisten ja ei-teknisten välisestä kuilusta edesmenneitä ylimielisiä nörttejä, jotka ovat vain nakelleet niskojaan puolustusmekanismina, kun eivät osanneet selittää asiaa ei-tekniselle?

Nyt kun olemme uutisissa saaneet kuulla siirtyneemme digiaikaan (jonka synonyymina kuulin valtakunnallisissa tv-uutisissa käytettävän myös sanaa "laajakuva-aika"), voimme ottaa teknisyytemme hymyillen. Tekniikka ei kuitenkaan ole sen enempää meidän kuin muidenkaan, aivan kuten taide ei ole taiteilijoiden. Ja hyvä niin. Nyt kun osaamme yksiselitteisesti määritellä neliön, yrittäkäämme nähdä, mitä sen sisä- ja ulkopuolella on.