Norsunluutornia ihmettelemässä

Juuso Laatikainen
TKY:n hallitus,
varapuheenjohtaja,
 viestintä ja tietotekniikka

Tulin TKK:lle opiskelemaan ja valmistumaan, mutta nyt istun TKY:n hallituksessa, enkä ole valmistunut. Ihminen tekee päivittäin valintoja — valtaosan näistä hän unohtaa, toiset jäävät mieleen, ehkä jopa askarruttamaan, mutta parhaimmat hän muistaa ikuisesti.

Tekeminen, yleinen aktiivisuus ja tilaisuuksiin tarttuminen on ohjannut elämääni päivästä toiseen. Saapuessani fuksina Otaniemeen olin lukenut jokaisen tiedotteen ja katsellut jopa osaston infovideot, jotta opintojen aloittaminen tapahtuisi mahdollisimman lennokkaasti. Halu oppia oli valtaisa ja tiedonjano suuri. Ylioppilaskunnasta en tuolloin tiennyt mitään, mutta eipä juuri kiinnostanutkaan; tärkeää oli saada noppia ja fuksipisteitä. Matematiikan ja fysiikan peruskurssit taittuivat onneksi lukion tietoja soveltaen, joten energiaa oli muualle kanavoitavaksi. Vaikka kuinka käytin aikaa urheilemiseen ja kavereiden kanssa heilumiseen, en onnistunut olemaan huomaamatta, kuinka luennoilla vietetty aika muuttui yhä tylsemmäksi. Yhtälö, jossa luentokalvot odottivat riipparissa ja luennoilla opettaja luki nämä ääneen, ei jostain syystä maistunut kovin hyvältä. Oli syytä keksiä muutakin tekemistä.

Pienen pieni ilmoitus hallinnon opiskelijaedustajien valinnasta tarttui tuolloin silmään. Tein valinnan: otin ensimmäisen askeleen kohti norsunluutornia. Samalla kun kaverini ulkomailla kertoivat omista opinnoistaan kansainvälisissä huippuyliopistoissa, pohdiskelin omia opintokokemuksiani — onko opetuksessa oikeasti merkittävä ero? Olemmeko vain vaatimattomia, vai piileekö jossain jokin suurempi haaste? Halopedina toimiminen antoi keinon pohtia asiaa yhdessä korkeakoulumme muiden toimijoiden kanssa ja sain kokea tekemisen meiningin. Samoihin aikoihin sarasti norsunluutornista ensimmäisen kerran valoa teekkarille, joka koulumme käytäviä huulta purren hiihteli — huomasin ylioppilaskuntamme pyörittävän koko haloped-toimintaa. Vieläkään ei toki aivan avautunut, mitä muuta tornissa majailevat hyypiöt tekivät, en edes tiennyt missä torni sijaitsi.

Käytävien hiihtelijälle tarttui jälleen eräs mainos silmään — tällä kertaa
oli luvassa "todella" tärkeät vaalit — edustajistovaalit. Luvassa oli kuulemma vaikuttamismahdollisuus ja suurien linjojen tarkastelua. Tein valinnan — otin toisen askeleen kohti norsunluutornia. Edustajistosta ja TKY:stä en edelläänkään oikein tiennyt mitään, mutta tekemisen tai vaikuttamisen halu oli vieläkin kova. Innolla luin jälleen kaikenmaailman papereita edarista, opiskelijaelämästä, edunvalvonnasta ja kokouskäytännöistä. Kokousten pyörähtäessä käyntiin olin kuitenkin edelleen hieman hukassa toiminnan tavoitteista. Kaikenlaisista asioista pitäisi päättää, mutta kun ei oikein tiedä mistään mitään. Maalaisjärki, tuo järjistä kyseenalaisin, vain oli käytössä. Tilannetta ei liiemmin helpottanut asioiden esittelyfilosofia: tässä tiivistettynä asia, kysykää, jos haluatte tietää tarkemmin. Parhaani mukaan keskipenkiltä kantoja ilmaisin ja kysymyksiä esitin, mutta hiljattain huomasin tekemiseni hiipuvan. Asiat tuntuivat olevan jo tehty; hyvin valmisteltuja. Edustajistokauteni viimeisenä asiana ilmaantui kuitenkin pöydälle innovaatioyliopisto ja siihen liittyvä ylioppilaskunta; valtaisa mahdollisuus varmistaa, että meilläkin on käsissämme huippuyliopisto. Oli aika tehdä valintoja — olin tullut norsunluutornin ovelle ja tein valinnan.

Nyt norsunluutornin hallituksen varapuheenjohtajana olen päässyt jälleen tekemään ja tarttumaan uskomattomiin tilaisuuksiin. Edessämme on loistava vuosi luoda uutta niin TKK:­n, HSE:n ja TaiKin kuin KY:­n ja TOKYO:n kanssa. Samalla haluan kuitenkin varmistaa, että norsunluutornin valo ulottuu fuksipistevihkoista edustajiston kokoussaleihin ja sieltä takaisin tänne korkeaan torniin. TKY:n ovet ovat auki — tervetuloa!