Virallinen totuus: Asemasotaa vai renessanssia?

Meillä teekkareilla on edessä hyppy tuntemattomaan, ja tuntematonhan pelottaa: Miten käy meidän mainioiden ja icuaicaisten perinteidemme? Kuka tulevaisuudessa päättää teekkarilakin käytöstä? Miten käy fuksikasvatuksen? Saavatko teekkariyhdistykset edelleen rakennella, lauleskella ja melskata omissa kerhotiloissaan? Olemme siis todella jännän äärellä!
Epävarmuuksista huolimatta, niin kauan kuin Teemu Teekkari säilyttää aktiivisuutensa ja kiinnostuksensa tätä arvostamaamme kulttuuria kohtaan, tulee se säilymään tavalla tai toisella. TKY ei ole kuin yksi teekkarikulttuurin toteuttajista Otaniemessä. Tästä eteenpäin killat, yhdistykset ja uuden ylioppilaskunnan teekkarit kantavat vain hieman isomman vastuun.
Kulttuurimme on kestänyt kovempiakin aikoja. Poliittisen radikalisoitumisen aikana 60- ja 70-lukujen taitteessa se, mistä nykyään olemme ylpeitä, oli taantumuksellista ja turhaa; monia hienoja perinteitä pyrittiin tarkoituksellisestikin tuhoamaan. Kaikesta huolimatta nousi maan alla piilossa säilynyt kulttuuri jälleen arvostetuksi osaksi opiskeluaikaamme.
Entä onko mitään järkeä rakentaa samaan aikaan uutta yhtenäistä ylioppilaskuntaa ja toisaalta pyrkiä säilyttämään ja huoltamaan omia perinteitä? On, ja se on totuus!
Yhteistä kulttuuria tarvitaan toteuttamaan ylioppilaskunnan tehtävää "olla jäsentensä yhdyssiteenä". Tällä tehtävällä on myös erittäin suuri merkitys siinä, että koko Aalto-yliopisto pystyy toteuttamaan tarkoitustaan uutta ja ihmeellistä eritaustaisten ihmisten kohtaamisten kautta luovana yliopistona. Yhteisiä perinteitä ryhdytäänkin muodostamaan jo tämän vuoden aikana yhteistyön toden teolla alkaessa. Vahva ja elinvoimainen kulttuuripohja puolestaan antaa hyvät lähtökohdat uuden luomiselle ja toisaalta tuo jatkuvuutta Suureen Muutokseen.
Uusilla sukupolvilla on, jälleen kerran, mahdollisuudet vaikka mihin. Me nykyiset olemme osa pitkää jatkumoa, tehtävänämme siirtää nuo mainiot ja icuaicaiset heidän nautittavakseen ja muokattavakseen.
Nykyisten toimijoiden täytyy luottaa tuleviin sukupolviin ja toisiinsa, eikä pyrkiä sementoimaan omia perinteitään. Kylteri on ystävä, taikkilainen samoin! He eivät puno juonia tuhotakseen teekkariuden, eikä meidän tarvitse tukahduttaa heidän kulttuuriaan.
On tavoiteltavaa ja jopa todennäköistä, että Aalto-yliopistossa ja sen ylioppilaskunnassa tulee elämään rinnakkain tuore aaltoylioppilaskulttuuri ja perinteikäs teekkarikulttuuri, toisiaan tukien. Minäkin koen itseni nykyään sekä fyysikoksi että teekkariksi että ylioppilaaksi. Vahvasti, yhdessä ja erikseen.
Kulttuuri on organismi, jota ei voi repiä tyhjästä tai tuhota yhdessä yössä. Kuten hallituksen puheenjohtaja aiemmassa Polyteekkarissa sanoi, ylioppilaskunnat yhdistyvät. Siksipä aaltokulttuuri on aluksi kokoelma nykyisten ylioppilaskuntien kulttuuria ja vain vuodet näyttävät mihin tie vie.
Mitä mahdollisuuksia!

Lauri Neuvonen,
TKY:n hallitus, teekkariasiat