Testissä taskumirri

Joku

Vanhan kliseen mukaan mikään ei ole niin saamaton kuin teekkari. Kuten niin usein käy, myös tässä (vanhassa ja huonossa) vitsissä piilee totuuden siemen. Epätasaisen sukupuolijakauman ja Otaniemen eristyneisyyden vuoksi huomaa moni teekkaripoika viettävänsä ns.laatuaikaa omassa seurassaan. Niin hauskaa kuin se onkin, voi kyllästyminen iskeä aina silloin tällöin. Sopivaa viihdykettä ovat tunnetusti lehtikioskit, digi-tv ja Internet pullollaan, mutta kevään ja Wapun lähestyessä tekee mieli jotain muutakin. Mikä siis avuksi?

Jos seksiala jostakin tunnetaan, niin sen tuottamien apuvälineiden määrästä ja monimuotoisuudesta. Tähänkin vaivaan on kehitetty jos jonkinmoista aparaattia, aina liukuvoiteista ikiklassiseen pumpattavaan barbaraan. Kyse ei ole mistään nappikaupasta, sillä maailmanlaajuisesti puhutaan kymmenien miljoonien eurojen vuotuisesta liikevaihdosta. Tämä ei sinänsä ole yllättävää, sillä mikä tahansa ihmisen seksuaalisuuteen liittyvä asia on aina mennyt kaupaksi.

Silti tuotteista ei oikein löydy tietoa. Potentiaalisia tiedon lähteitä on periaatteessa noin kaksi. Ensimmäinen näistä on mainokset, jotka eivät todellakaan ole objektiivisia. Toinen vaihtoehto on netti. Tämä tarkoittaa siis sitä, että epämääräisellä keskustelupalstalla joku tyyppi kirjoittaa rikkinäisellä englannilla että "mulla on tällainen ja se on hyvä". Tilanteeseen ei ole juuri luvassa muutosta. Tuskinpa vaikka Tekniikan Maailma järjestää ihan heti suurta keinovaginatestiä.

Fiilaten ja höyläten

Tämän epätasapainon vuoksi Polyteekkari päätti kääriä journalistiset hihansa ylös ja selvittää asioiden todellisen laidan. Rajallisen budjetin sekä aikataulukiireiden vuoksi emme kuitenkaan pystyneet järjestämään laaja-alaista vertailutestiä. Tällä kerralla keskitymme vain yhteen tuotteeseen MTX1 Robotic Mouthiin. Saatamme tulevaisuudessa testata myös muita malleja, mikäli kysyntää riittää.

Kun MTX1:n pakkauksen nostaa eteensä pöydälle, mieleen nousee ristiriitaisia tunteita. Ilmassa on pientä jännityksen tuntua ja kihelmöintiä. Toisaalta pakkaukseen ei oikein haluaisi koskea. Tunnetta on vaikea selittää, ehkä tajunnassa leijuvat kulttuuristen tabujen häivähdykset. Paketin avaaminen ei todellakaan vähennä takaraivossa koputtelevan epäilyksen määrää. Lopulta itse vehje on pöydällä koko komeudessaan. Aivan paljaaltaan.

Ensituntuma käsissä aiheuttaa hämmennyksen tunteita. "Emättimen" pintamateriaali tuntuu pehmeältä ja kimmoisalta, mutta kitka on aitoa ihoa selvästi suurempi. Sitten kädet kuitenkin laskevat tuotteen takaisin pöydälle ja irroittautuvat siitä. Mikäs tässä nyt on? Tämänhän piti olla ihan yksinkertainen testi, joka vaikutti niin hyvältä idealta. Miksi käteni nyt karttavat testiyksilöä?

No niin, ihan rauhallisesti nyt vaan. Nostetaan ne kädet pöydälle. Lähemmäs. Vielä. No lähemmäs nyt. Ei. Mikä tässä nyt mättää? Ajattele nyt vaikka naisten suorittamaa vibraattoritestiä, ei siellä soudettaisi ja huovattaisi näin naurettavan asian kanssa. Mutta vibraattorin omistaminen on naisille hyväksyttävää. Eipäs vaan jopa suotavaa, emansipaation merkki. Vaan mitäpä onkaan tekofjompan omistava mies? Jotain säälittävän ja surkuteltavan rajamailta. Onneton runkkari ja yhteiskunnan hylkiö.

On ne naiset vaan hoitaneet asiansa hyvin. Apuvälineitä voi hankkia vaikka laatikollisen ilman mitään omantunnontuskia tai häpeää, siihenhän jopa kannustetaan joka puolella. Ja naiset voi touhuta keskenäänkin ihan tuosta vaan. Se on ihan yleistä. Vaan ei miehillä. Teepä kerrankin mitään, niin enää ei edes kelpuuteta verenluovuttajaksi. Ja miksikö? Koska Miehet on Miehiä eikä mitään homppeleita. Näin on aina ollut ja on myös oleva. Näin on miehiltä saatu torpattua puolet kaikesta maailman huvista. Mokomat ahdasmieliset juntit!

Hellurei ja hellät tunteet

Miksi ihmeessä lupauduinkaan kirjoittamaan tämän jutun? Ei tämä ollutkaan mikään hyvä idea, vaan ihan paska. Voin jo sieluni silmin nähdä, kuinka Ylioppilaslehden toimituksessa korkataan skumppapulloja. "Vihdoinkin voidaan painaa etusivulle, että kaikki teekkarit on säälittäviä runkkareita. Ne tunnustaa sen itse.  Puhumattakaan Polyteekkarin toimitusneuvoston puheenjohtajasta, jonka näppis tälläkin hetkellä sauhuaa vihaista vastinetta, kuinka tällaiset kirjoitukset ovat Polyteekkarin linjapaperin vastaisia. Tai siis sauhuaisi, jos rehtori ei puhelimen toisessa päässä vaatisi koko lehden lakkauttamista. Tällaiset sovinistiset hölmöilyt ovat kuulemma haitaksi TKK:n pyrkimyksille päästä Euroopan kymmenen huippuyliopiston joukkoon.

Ja entäpä minä itse? Tämän artikkelin julkaisun jälkeen olen merkitty mies. "Toi on se tyyppi, joka arvosteli tekopilluja lehdessä." Haukkumiset ja juorut leviävät valoa nopeammin. Tyttöystävä antaa heti Kenkää, ja uuden hankkimiselle voi sanoa hyvästit. Heti kun tieto leviää potentiaaliselle naiselle, niin ovi käy eikä perästä kuulu. Vaan entä sitten töiden hakeminen? Vaikka Suomessa periaatteessa ilmaisuvapaus onkin, niin käytäntö on kuitenkin karumpi. Viimeistään työhaastatteluun mennessä on työnantaja selvittänyt taustat Googlella, ja sitten tulee kylmää kättä. Eikä työttömyyskorvaustakaan heru, koska tilanne luokitellaan varmasti "itse aiheutetuksi".

Ja äitikin saattaa saada tietää.