Tiedelounaalla Esko Valtaojan kanssa

Kansainvälisessä tiedemaailmassa puuhasteleva Esko Valtaoja tuntuu olevan maailman hauskin tutkija ja professori. Hän on kirjoittanut kolme kirjaa, joista tuorein julkaistiin syksyllä 2007. Sekä kirjoissaan että siviilissä Valtaoja osoittautuu joviaaliksi ja sivistyneeksi älyköksi, jonka sanojen parissa viivytty hetki ei mene hukkaan.

Teksti: Sofia Ziessler

"Pitää tehdä sellaista, mikä tuntuu hauskalta." Jos Esko Valtaojalla olisi viisi minuuttia aikaa, hän haluaisi opettaa teekkareille, että kaikki muu on ajanhaaskausta. Hänelle itselleen tähtitiede on aina ollut silkkaa hauskanpitoa. Jo pikkupoikana hän tiesi haluavansa tähtitieteilijäksi, ja isompana hän lähti opiskelemaan sitä Turkuun. "Mulla ei ole ollut koskaan sellaisia ähkinöitä, että voi, mitä musta tulee, mitä tekisi ja minne pistäisi paperit. Edelleenkin tuntuu, että niin suuri osa ihmisistä pupertaa jotain sen vuoksi, ettei ne tiedä mitään parempaakaan. Niiden opiskelu ei ole hauskaa, eikä niillä ole hajuakaan, mitä ne haluaisivat tulevaisuudennäkymissään tehdä." Valtaojan mielestä tällaisessa tapauksessa kannattaisi pitää pitkä paussi ja miettiä, mikä nyt tuntuisi oikealta. Hän varsinkin kieltää opiskelijoita ryhtymästä tehokkaiksi ja tuottaviksi, vaikka siihen joka puolelta painostetaan. "Pitäisi muka olla kymmeneltä eri alalta tutkinto ennen kuin täyttää 22." Hän kehottaa asettumaan poikkiteloin kaikkea sitä vastaan, mitä maailma yrittää tuputtaa.

Valtaoja kertoo menetellessään koulussa "huonompi harjoittelee" -mentaliteetilla. "On se kyllä näkynyt koulumenestyksessäkin, että olen tehnyt aina vain sen verran, että on päässyt seuraavalle asteelle — mitä sitä turhaan rehkimään." Valtaoja tähtäsi alusta lähtien tutkijaksi ja teki sen eteen sen, mikä oli välttämätöntä. "En yrittänytkään saada parhaita arvosanoja tenteistä tai käydä kaikilla luennoilla; se tuntui ihan ajanhaaskaukselta. Olin kaikin tavoin antiopiskelija, varsinkin siihen nähden, mitä nykyään pidetään sopivana."

Koska Valtaoja ei ollut hikipinko, jäi hänelle aikaa tehdä kaikennäköistä hauskaa — tiukka opiskelurytmi olisi tappanut mahdollisuuden laajaan yleissivistykseen. Valtaoja on kouluttanut TKK:lla tohtoreita, ja nähnyt, että koulutettavien monipuoliset kiinnostuksen kohteet tekevät heistä itse asiassa parempia tutkijoita kuin mitä he olisivat, jos he tutkisivat kohdettaan yötä päivää vailla muuta elämää. Valtaoja toteaa kuitenkin, että tutkijauran sijaan Nokian huippuvirkaa tavoittelevan pitää olla jonkinasteinen putkiaivo opintojen suhteen.

Yleissivistystä

Jos halutaan oppia jotain, minkä avulla voidaan vaikuttaa positiivisesti ja tehdä parempaa maailmaa, kouluissa pitäisi panostaa siihen, että fysikaalinen maailmankuva olisi kaikilla hallussa. "Pakkoruotsi pois ja pakkofysiikka tilalle", Valtaoja toteaa pilke silmäkulmassa, mutta lisää samaan hengenvetoon, että mikään pakko ei ole hyväksi. Valtaojan mielestä ihmisten olisi toki hyvä olla harrastusmielessä motivoituneita tutkimaan maailmaa monista näkökulmista, mutta koulun tehtävänä olisi ensisijaisesti jättää sälä pois ja opettaa ydinasiat kunnolla. "Kyllä ne sirpaleet voi äkkiä googlettaa, jos niitä sattuu tarvitsemaan."

Maailma pyörii luonnonlakien mukaan, ja se olisi Valtaojan mielestä olennainen tieto kaikkien ymmärrettäväksi. Hän ei kuitenkaan ole sitä mieltä, että tiede menee taiteen edelle. "Näiden kahden kulttuurin välille pitäisi saada rakennettua silta niin, että ne lähentyisivät", taiteesta suuresti nauttiva Valtaoja selittää. Hänen mielestään olisi sokeaa olla ylpeä tieteellisestä tietämättömyydestä ja päinvastoin. "Tulevassa innovaatioyliopistossa opiskelijoiden tulisi saada valita vapaasti kolmasosa opinnoistaan — koneinsinöörillekin pitäisi tehdä mahdolliseksi lukea taideaineita." Valtaojan mielestä vastaavasti perusopinnoista pitäisi voida tiputtaa pois epäkiinnostavia kursseja. "Silloin siitä voisi tullakin jotain hyvää, mutta en tosin usko, että se tulee toteutumaan." Diplomi-insinöörin päivätyössä tarvitut tiedot ovat pitkälti erikoistuneita, mutta niiden ulkopuolisista tiedoista riippuu, voiko innovaatioita syntyä. Pakkoaineiden sijaan pitäisi olla ennen kaikkea mahdollisuus laajoihin opintoihin "physics for poets" -mentaliteetilla.

Puhdas humanismi on jäänyt Valtaojan mielestä kelkasta: on hyvin vaikeaa kirjoittaa mitään ihmisenä olemisesta tai tulevaisuudesta, jos ei tiedä mitään biologiasta ja evoluutiosta.

Toisaalta myös teknillis-taloudellinen ehdottomuus voi pilata paljon. Valtaoja kertoo huvittuneensa erään delegaation Oxfordissa ja Cambridgessa saamista neuvoista, jotka olivat täysin päinvastaisia, kuin mitä innovaatioyliopisto itse toiminnastaan visioi. "Siellä sanottiin, ettei saa olla talouselämäohjausta, tuottavuusvaatimuksia, eikä tiukkoja kursseja; pitää olla vapautta ja löysyyttä saada opiskella sitä mitä huvittaa. Sieltä se huippu tulee ja se on ihan totta." Valtaoja panee toivonsa nuorisoon: "Asettukaa poikkiteloin! Jos saat eteesi viivoitetun paperin, kirjoita poikittain." Hän ihmettelee, miten TKK voi ilmoittautua kansainväliseksi huippuyliopistoksi, kun se ennestäänkään ei ole edes Suomen mittakaavassa huipputasoa.

Hyvää ja kaunista

Valtaoja on tullut julkisuuteen optimistisuuden sanansaattajana. "Tulevaisuudesta puhutaan aina uhkakuvina, mutta jos katsotaan historiaan, niin voidaan huomata, että aina on menty parempaan suuntaan. Viime vuosisata oli ihmiskunnan paras, mittasi sitä millä tavalla tahansa — koskaan ei esimerkiksi ole ollut yhtä vähän väkivaltaa." Toisaalta esimerkiksi ilmastonmuutos on jatkuvasti tosi ja läsnä oleva uhka, jolta meitä ei pelasta rukoileminen, vaan paremman teknologian kehittäminen. Valtaoja uskoo, että ihmisellä on täydet mahdollisuudet vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Tieteessä Valtaoja ei sinänsä näe mitään uhkaavaa — se ja teknologia tuottavat yhdessä vain välineitä, ja meistä riippuu se, miten niitä käytetään. "Lapio on huomattavasti paljaita käsiä parempi työväline ojien kaivamiseen, mutta on silläkin tapettu uskomattomat määrät ihmisiä esimerkiksi Ruandassa."

Valtaoja pitää tieteen lisäksi kaikesta uudesta. "Pidän taiteesta, runoudesta ja tuijotan täysin häpeilemättömästi vastakkaisen sukupuolen edustajan perään, jos sellainen kulkee ohi. Maailma on täynnä kauneutta, ja omissa kirjoissani yritän houkutella ihmisiä huomaamaan sen."

Valtaoja puhuu

Uskonto: Valtaoja tunnustautuu kaappibuddhalaiseksi muun muassa siksi, että buddhalaisuuden filosofia on helposti mukautettavissa tieteelliseen maailmankuvaan. "Koskaan ei saisi hurahtaa kokonaan mihinkään ideologiaan. Kyselen ja epäilen jatkuvasti ja yritän saada selville, mikä on totta."

Kvanttifysiikka: Valtaoja kannattaa monimaailmatulkintaa: "Minusta olisi hauskaa, jos jokaisesta tapahtumasta syntyisi aina kaksi eri haaraa, kaksi eri maailmankaikkeutta. Siinä olisi se positiivinen puoli, että voisi olla varma, että tapahtui minulle täällä mitä tahansa, jossakin muualla kävisi varmasti paremmin."

Todellisuus: "Se on aivan toisenlainen, kuin mitä kukaan on osannut aavistaa. Todellisuus ei noudata ihmisen logiikkaa; kaikki filosofit ovat olleet väärässä. Kvantti kumosi Kantin. Aika on yksi ulottuvuus ja siten tulevaisuus on jo olemassa samalla tavalla kuin menneisyyskin, vaikkemme pystykään sitä käsittämään."

Nerous: "Olen tavannut yhden neron elämässäni ja se oli herra nimeltä Roger Penrose, joka oli Stephen Hawkingin opettaja Oxfordissa. Olen kuunnellut Penrosen luentoa, enkä usko, että olen tavannut ketään muuta vastaavaa, vaikka ennätykseni on, että olen istunut kuuden nobelistin kanssa samassa lounaspöydässä."

Tiedemaailma: "Tiede on loppujen lopuksi hyvin sosiaalista puuhaa. Kokouksissa tapaa vanhoja tuttuja, ja ensin katsotaan, mitä kukin on tehnyt, herjataan toisiamme ja mennään illalla kaljalle. Menestymisessä tärkeää on verkostoituminen, koska tuskin kukaan mitään yksin keksii."