Risti-aallokossa

Teksti: Janne Luotola

Kesällä kohisi. Ensin Innovaatioyliopisto nimettiin Aalloksi, ja korkeakoulua päätettiin nimittää "yliopistoksi". Aalto-korkeakoulusäätiön säädekirja julkaistiin ja säätiön hallitus aloitti työnsä.

Yliopistouudistus herättää opiskelijoissa ja henkilökunnassa kahdenlaista pelkoa: että elämä TKK:lla muuttuu ja että elämä TKK:lla pysyy entisenlaisena. Molemmilla peloilla on syynsä.

Muutosta on ymmärrettävää pelätä. Jos eduskunta hyväksyy uuden yliopistolain, silloin Teknillinen korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu yhdistyvät Aalto-yliopistoksi. Katoaako silloin teekkarikulttuuri?

Muuttumattomuus on yhtä lailla pelättävissä. Aalto-korkeakoulusäätiön säädekirja nimittäin jakaa tulevan Aalto-yliopiston kolmeen pääyksikköön: Teknilliseen korkeakouluun, Helsingin kauppakorkeakouluun ja Taideteolliseen korkeakouluun. Ei kai teekkarikulttuuri säily sittenkin ennallaan?

Suomen valtioneuvoston laajamittainen yliopistouudistustyö tarvitaan siis sitä varten, että kolme korkeakoulua voidaan yhdistää yhdeksi korkeakouluksi, joka jakautuu kolmeen korkeakouluun.

Tietenkään tämä edes-takaisin-pallottelu ei ole koko totuus. Hallinnollinen uudistus helpottaa varmasti monitieteellisten opintojen ja tutkimusten tekoa. Mutta tuleeko Aalto-yliopistosta sellainen "innovatiivinen tiedeyhteisö", jollaisesta uuden korkeakoulun säätiön hallitus puhuu? Sellainen uudistus ei onnistu näennäisellä organisaatiouudistuksella.

Uudistuksia suunniteltaessa pitää myös miettiä, millä tasolla muutoksia halutaan. Onko arvokkaampaa nostaa korkeakoulun sijoitusta maailman ranking-listoilla vai parantaa jokaisen teekkarin opiskelu- ja tutkimusmahdollisuuksia?