SIK on kukkulan kunkku

Kymmenen astetta pakkasta, aurinko paistaa pilviharson läpi ja maa on valkoisenaan vasta satanutta lunta. Vähän liian kylmä, eikä luistokaan ollut paras mahdollinen, mutta aika täydellinen laskiaiskeli kuitenkin.

Mikko Arvinen

Koneteekkarifuksit Jouni ja Esko kuuntelivat Kaivopuiston kentällä tyytyväisen näköisinä kaiuttimista pauhannutta Martti Vainaan kannustavaa Pelimiestä.

- Mikäs, onhan täällä paljon porukkaa, ihan kiva meininki, laskiaisriehaan ensimmäistä kertaa osallistuneet pojat kertoivat.

Muutamaan oluen vauhdittamana tapahtumaan onnistui yhdistämään sopivasti urheilua ja hengailua. Ullanlinnanmäen eli Ulliksen päälle oli kiivetty pari kertaa, ja alas oli tultu tyylikkäästi liukureilla ja jätesäkeillä. Liian urheilulliseksi touhun ei kuitenkaan haluttu antaa lipsua.

- Eihän se vahvasti mennyt, mutta ei se ole niin tarkkaa.

Toisen vuoden arkkitehtiopiskelija Antti Uusitupa kertoi, että heidän neuvostoliittolaisista puusuksista ja neljästä Aalto-tuolista rakennettu ´viritys´ hajosi ensimmäisessä laskussa, mutta toinen lasku onnistui pienen modifioinnin, eli Stigan asennuksen jälkeen paremmin. Ilmeisesti teollinen rattikelkka vähensi kuitenkin design-pisteitä niin pahasti, ettei arkkareilla ollut tänä vuonna asiaa Akateeminen Mäenlaskukerhon järjestämän näyttävin mäenlaskuväline -kilpailun palkintosijoille.

Kilpailun kolme ensimmäistä palkintoa menivät kuitenkin teekkareille. Ylivoimaiseksi voittajaksi valittiin SIK:läisten ´Vehje - Surffaava sohva´ 6,2 pisteellä, Koneen joukkue otti hopeaa 5,7 pisteellä ja TF pronssia niukasti kymmenyksen Koneelle hävinneenä.

Virallisesti voitto meni siis Sähköinsinöörikillalle, mutta Vehje-nimisen ´mäenlaskusohvan´ rakentajat halusivat ottaa kunniaa enemmän omiin, kuin killan nimiin.

- Tämä on meidän kaveriporukan eikä killan vehje, valkoisiin haalareihin pukeutuneet Joni, Lauri ja Tapio omivat kunniaa.

Sohva jaksettiin työntää mäen päälle urheilullisesti ainakin viidesti.

- Vehje toimi oikein hyvin niin kuin aina. Pehmeät kyydit, pojat kertoivat.

Kilpailun voitosta Vehkeen omistajat saivat haltuunsa Julkun lahjoittaman kiertopalkinnon, sähköisen samovaarin, ja skumppaa.

Samovaarissa on sähkövastuksen paikoillaan, mutta johto puuttuu vielä. Näin kiertopalkinto meni nyt oikeaan osoitteeseen, sillä sähköläisille voisi antaa vuoden haasteeksi samovaarin turvallisen sähköistämisen. Ainakin vastukset pitäisi saada sisään teen lämmittämiseksi ja jonkinlaisesta nestekiertojärjestelmästä voisi antaa lisäpisteitä. Konelaiset olisivat todennäköisesti hitsanneet sähköjohdot samovaarin jalkoihin ja katsoneet mitä tapahtuu kun piuhat työntää pistorasiaan…

Koneinsinöörikillan puheenjohtaja Mikke Westenius ei kuitenkaan myöntänyt, että tappio SIK:läisille olisi harmittanut. Hopea ei ole häviö ja isommalle killalle ei ole häpeä hävitä?

- SIK on jäsenmäärältään suurin kilta, merkitykseltään Kone on. Sanotaan että hyvä SIK:lle. Ainakin he sulautuvat hyvin maastoon, ja minä luulen, ettei niilläkään ole huomenaamulla mikään kovin voittaja olo, Mikke sanoi.

SIK:läisten voitto oli kuitenkin ansaittu. Koneen mäkiautokisassa debytoinut menopeli oli varustettu talvikäyttöön asiaan kuuluvilla suksilla, mutta auttamattoman etupainoinen kyhäelmä pikemminkin upposi lumeen kuin liukui mäkeä alas.

Näyttävimmän mäenlaskuvehkeen kisaan osallistui kymmenen joukkuetta. Näyttävimmän mäenlaskuvehkeen kisaan osallistui kymmenen joukkuetta. Joukkueista kuusi oli Otaniemestä, minkä lisäksi mukana olivat AISEC KY, Hankenin Allways ready ja Yliopistolta ´5 pulkkaa ja kaksi kalaa´ sekä ARS.

TKY:n tuore liikuntasihteeri Antti Afflekt jakoi palkinnon Akateemisen mäenlaskukerhon puolesta. Afflekt kertoi, että joukkueet arvosteltiin kattavalla lomakkeella, jonka perusrakenne oli lainattu partiotaitokilpailun grillilautasten arviointilomakkeesta. Pienellä säätämisellä lomake soveltui mainiosti myös mäenlaskuvälineiden arvosteluun. Tunnelmasta parhaat pisteet sai luokittelulla ´kuin fukseilla vappuna´. Huonoimmat tunnelmapisteet sai puolestaan ajankohtaisella luokittelulla ´kuin hopeamitalisteilla´.

TKY:n liikuntatirehtööri Annukka Santasalo kertoo, että opiskelijoiden laskiaisriehan profiilia olisi tarkoitus saada jälleen nostettua muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen. Tänä vuonna Kaivopuistoon oli saatu järjestettyä enemmän tai vähemmän virallisia tapahtumia, ja laskiaisriehan näkyvyyttä olisi tarkoitus saada jälkeen nostettua myös tulevina vuosina. Annukka kertoo olleensa laskiaisriehassa jo viidesti aikaisemmin.

- Tämä oli itse asiassa se syy miksi halusin alun perin teekkariksi. Minä olin täällä ensimmäistä kertaa lukiolaisena, ja silloin katselin, että minä haluan tänne omissa haalareissa.

Sittemmin laskiaisriehan meininki on Annukan mukaan korreloinut aina paitsi sään, myös omien humalatilojen mukaan.