Kuin luotijuna

Johanna Mitjonen

Ensin rehtori Yrjö Sotamaa sai idean. "Yhdistetään kaupallinen, tekninen ja taideteollinen korkeakoulutus." Saiko hän ajatuksen saunan lauteilla vai yöllisessä näyssä, sitä ei tiedetä. Se tiedetään, että hän puhui aiheesta ensikerran jo Taideteollisen korkeakoulun avajaispuheessa vuonna 2005. Sitä hän ei kuitenkaan arvannut, että kaikki innostuisivat ideasta. Kylterit ja teekkarit on aina voitukin laittaa pussauskoppiin, joten yhteistyön tiivistyminen ei tuntunut hullummalta idealta.

Tai no. Eivät kaikki innostuneet, niin kuin tiedämme.  Kuten usein maailmassa, Yrjö ei saanut omiltaan tukea suuressa ideassaan. Taideteollisen korkeakoulun ylioppilaskunta TOKYO vastusti ehdotusta, koska heidän mielestään taideaineiden asema vaarantuisi uudessa mallissa. Keväällä suuri osa Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoista ja henkilökunnasta allekirjoittikin Pro arte -vetoomuksen, jossa huippuyliopistoa nyt visioidussa muodossa vastustettiin. Mutta isot jyräävät pienet ja niinpä uuden yliopistomallin vastustajat vastentahtoisesti vedettiin suurten yhteiseen piirileikkiin.

Sittemmin vauhti yliopistohankkeen etenemisessä on ollut niin kova, että hitaampaa hirvittää. Kun jokapaikan höylä, valtion virkamies Raimo Sailaskin kyhäsi aiheesta raportin, oli selvää että korkeakoulujen yhdistyminen todella tapahtuu. Sitten alkoivatkin lukuisat kysymykset: Miksi uutta yliopistoa tullaan kutsumaan? Siirtyykö kaikki opetus Otaniemeen? Muuttavatko kylterit ja taikkilaiset Teekkarikylään? Mitä ylioppilaskunnille tapahtuu? Asuuko karhu edelleen metsässä?

Moni asia oli epäselvä, mutta se ainakin oli selvää, että muutos olisi merkittävä. Tähän liittyen selvisi, että hanke mylläisi suomalaista yliopistolaitosta perinpohjaisesti, koska uusi yliopisto perustettaisiin säätiöpohjalle. Näin ollen yliopistojen oikeudellista ja taloudellista asemaa on tarkoitus muuttaa merkittävästi ja nopealla aikataululla.

Kaikki yliopistot onkin tarkoitus irrottaa valtion budjettitaloudesta ja tehdä niistä julkisoikeudellisia laitoksia tai yksityisiä säätiöitä jo vuonna 2009. Perustuslain mukaan yksityisenä korkeakouluna toimiva säätiö ei kuitenkaan voi olla yliopisto edes nimensä puolesta. Näin esimerkiksi uuden yliopiston nimen loppuosa jouduttaisiin nimeämään uusiksi.

Uuden yliopiston nimi on ollutkin kiivaan keskustelun kohteena, vaikka se on hankkeeseen liittyvistä kysymyksistä vähäarvoisimpia. Sekä KY:­n että TKY:n sihteeristön blogissa on ehdoteltu erilaisia nimiä. Esimerkiksi Raimo Sailas -akatemiaa tarjottiin. Aluksi puhuttiin innovaatioyliopistosta, sitten huippuyliopistosta. Edellisviikolla tutkija Mirkka Lappalainen kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan osuvasti siitä kuinka huippuyliopisto nimestä saattaa tulla ei-toivottuja konnotaatioita: "Itsensä julistaminen huippuosaajaksi on nyt muodikasta, mutta ei kuulu asialliseen akateemiseen kielenkäyttöön. - - Toivottavasti uusi instituutio ei ainakaan saa viralliseksi nimekseen ´huippuyliopisto´. Mitä se olisi englanniksi? University of excellence? Suhtaudun penseästi myös ´innovaatioyliopistoon´, sillä mitään laitosta ei pitäisi nimetä muotikäsitteen mukaan. Kannattaa muistaa, miten sähäkältä ´Rauhan ja Ystävyyden Yliopisto´ olisi kuulostanut 35 vuotta sitten." 

Nimikritiikkiä olennaisempaa on se, mitä Lappalainen kuitenkin kirjoittaa itse hankkeesta. Hän on tanannut Sailaksen yliopistohankkeesta kirjoittaman raportin pieteetillä. Sailaksen raportissa puhutaan "lähivuosikymmenistä". Vuosikymmenet sekä harkittu ja hallittu siirtyminen ovat unohtuneet — tilalle ovat tulleet hätä ja hoppu. Lappalainen huomauttaakin seuraavaa: "Huippuyliopisto ei enää ole kolmen korkeakoulun yhdistämisprojektin kaukainen tavoite, vaan sen vääjäämätön ja nopea lopputulos."

Suuri kysymys onkin, kuka hankkeessa painaa kaasua. Ehkä se, kenen intresseissä uuden yliopiston syntyminen on.

Kenen intressi uuden yliopiston syntyminen sitten on? Jos vastaus on markkinavoimat, on aiheellista pohtia onko taloudellisen kilpailukyvyn lisääminen todella yliopiston yksi perustehtävä. Mikä vastauksen pitäisi olla? Miten olisi riviopiskelija?

Nopeasta aikataulusta johtuen jo nyt — alle vuosi Sailaksen raportin julkistamisesta saadaan vastauksia. Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan edustajisto kokoontuu torstaina 27.9. keskustelemaan vääjäämättömästä, eli ylioppilaskuntien yhdistymisestä. TKY:n hallitus esittää, että Helsingin kauppakorkeakoulun, Taideteollisen korkeakoulun ja Teknillisen korkeakoulun yhdistyessä yliopistossa toimisi yksi ylioppilaskunta, johon kaikki vanhat ylioppilaskunnat sulautuvat. Toivotaan, että integraatiosta tulee hyvä jälkeläinen, eikä sellainen vesa, jollainen Koskela sanoo Tuntemattomassa sotilaassa hosuen tehdyn lapsen olevan. "Kiiru on pidettävä ajallansa, mutta hätäillen tekemällä ei tuu muuta kuin kusipäitä mukuloita."