Nanomonde totalitaire

Sini Numminen

Kävimme teekkariporukalla marraskuussa katsomassa näyttelyä nanoteknologioista Grenoblessa, Ranskassa. Näyttely oli pantu pystyyn sen jälkeen, kun kaupungissa oli näkyvästi osoitettu mieltä uutta jättimäistä nanoteknologian koulutus- ja tutkimuskeskusta vastaan. Näyttelyn tarkoituksena oli vakuuttaa kansalaiset siitä, että päätös oli ollut kaikin puolin järkevä.

Opimme, että jo muinaiset roomalaiset olivat nanoteknologian asiantuntijoita. Ymmärsimme, että myös perhosen siivet ovat nanoteknologiaa. Koskettelimme uusia likaahylkiviä housuja ja tuijotimme kännykän värinäyttöä. Seuraavaksi siirryimme seuraamaan haastattelupätkiä videolta.

Aluksi professori vakuutteli, että tieteen ja tekniikan kehittyminen on itseisarvo sekä tärkeää hyvinvoinnin kannalta. Elektroniikkayrittäjä lupasi lisää työpaikkoja, vaikka uhkasi niiden mahdollisesti karkaavan ulkomaille. Maakunnan herra hehkutti keskuksen viereen rakennettua uutta ratikkalinjaa. 

Puheenvuoroissa oltiin huolissaan valmistustekniikassa käytetyistä myrkyistä. "Lisää rahaa yliopistoille!" rehtori huudahti. "Nyt kuulkaas kilpaillaan kovilla markkinoilla, direktiivit riittäköön", teollisuuspamppu lannisti. "Tarvitaan uusi kansallinen teknologiastrategia!" virkamies innostui.

Teknillisen yliopiston filosofian professori muistutti Ranskan ympäristöministeriön lausunnosta, jonka mukaan riittäviä arvioita erityisesti kaikista kehittyneimpien uusien materiaalien riskeistä ei ole saatavilla. Professori pohti myös teknologian kehityksen filosofisia aspekteja ja yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Mielenosoittajia näytettiin videolla luonnollisesti vain pieni hetki. Muistelimme kuitenkin myös heidän argumenttejaan, joita olimme lukeneet lehdistä. "Ympäristöä ja ihmisiä säästävä hengähdystauko on nyt paikallaan!" He olivat myös muistuttaneet, mitä tapahtuu, kun sosiaalista valvontaa helpottavat nanokirput joutuvat vääriin käsiin sekä kertoneet, minkälaisia yhteyksiä uudella keskuksella on Ranskan armeijaan.

Otaniemessä Puumiehenkujalle korjaillaan nanotaloa ja T-talon kupeeseen nousee kansallinen nanomikroskopiakeskus. Virkamiespäätöksillä käynnistetyt hankkeet eivät ole synnyttäneet keskustelua pääkaupunkiseudun mediassa.

Korkeakoulun pienessä päättävässä piirissä on väitelty lähinnä tilankäyttöpolitiikasta. Aika laimeaa. Piristyisikö keskustelu, jos joku tekisi saman kuin Grenoblessa ja kirjoittaisi isoin kirjaimin korkeakoulun seinään: totalitaarinen nanomaailma?