Piensijoittaminen - lyhyt oppimäärä

Sijoitusmarkkinat tarjoavat runsaasti vaihtoehtoja, jos lompakko tuntuu turhan paksulta.

Pekka Tuominen

Sijoittaminen on houkuttelevaa liiketoimintaa niin investointia aikovalle kuin sijoituskohteiden markkinoijillekin. Aikaisemmin piensijoittajan pääasialliset kohteet olivat joko talletukset tai osakkeet. Nykyisin pankit tarjoavat kärkkäästi sijoitusrahastoja asiakkailleen. Pakkaa sekoittavat vielä nopeasti suosiotaan lisänneet pörssikaupan verkkovälityspalvelut, jotka mahdollistavat melkein reaaliaikaisen osakekaupan myös pienessä mittakaavassa.

Piensijoittajalla on kaksi pääasiallista tapaa valita sijoituskohde. Perinteiseen talousteoriaan nojaava keino on vaihtoehtojen vertaaminen tuottotavoitteen ja riskinottohalun perusteella. Mitä suurempaa tuottoa tavoittelee, varsinkin lyhyellä aikavälillä, sitä suuremmaksi riski kasvaa.

Turvallisimpia sijoituskohteita ovat kiinteäkorkoiset sijoitustilit ja joukkovelkakirjat, esimerkiksi valtion obligaatiot. Epävakailla toimialoilla toimivien yritysten osakkeet taas ovat sijoituskohteista riskialteimmasta päästä.

Kiinteäkorkoisessa sijoituskohteessa tuoton voi laskea jo etukäteen, eikä rahoistaan tavallisesti tarvitse huolehtia. Investoinnin menettäminen on äärimmäisen epätodennäköistä. Pankkitoimintaa koskee lakisääteinen talletussuoja, joka takaa yksityishenkilöiden talletukset 25 000 euroon asti.

Osakesijoituksissa kunkin hinnan tuleva kehitys on luonnollisesti tuntematon, joten sijoittaja ottaa aina riskin. Tähän mennessä keskimääräinen tuotto osakkeilla on ollut noin 7 % vuodessa, noin kolminkertainen verrattuna kiinteäkorkoisiin sijoituskohteisiin.

Sijoituskohteen riskiä kuvataan volatiliteetilla eli ns. beetalla: korkea beeta tarkoittaa, että osakkeen hinta vaihtelee rajusti: sekä voitot että tappiot ovat siis todennäköisesti suuria. Osakkeen volatiliteettin avulla piensijoittaja voi siis arvioida ottamaansa riskiä.

Volatiliteetin määrittämiseen on useita tapoja ja yleensä arvioista pitää maksaa. Joillain web-sivuilla, esimerkiksi Kauppalehden nettipalvelussa, on kuitenkin tarjolla maksuttomiakin arvioita.  Kannattaa tosin muistaa vanha sijoittajan sanonta: ilmaiset neuvot ovat usein hintansa väärtejä.

Toinen piensijoittajien parissa suosittu tapa valita oikea kohde on noudattaa pankin neuvoa. Yleensä ne ovatkin hyvin tuottoisia - pankille.

Tavallisimmin pankit tuputtavat sijoitusrahastoja. Myyntipuheessa tarjotaan yleensä kahta pääasiallista perustetta: ensinnäkin asiakas pääsee hajauttamaan sijoitustaan, mikä alentaa riskiä, mutta todennäköisesti myös mahdollisia tuottoja. Toisaalta asiakkaan ei tarvitse huolehtia osakkeiden valinnasta koska salkunhoitaja tekee sen hänen puolestaan. Tästä pankki laskuttaa hoitopalkkiota.

Ei ihme, että pankit niin pitävät sijoitusrahastoista: ennen vanhaan ihmiset tallettivat rahansa pankkiin ja heidän piti maksaa siitä korkoa. Nyt asiakkaat laittavat rahansa rahastoon ja maksavat siitä pankille, riippumatta siitä tuliko voittoa vaiko takkiin.

Useissa tutkimuksissa on verrattu keskimääräistä sijoitusrahastojen tuottoa osakemarkkinoiden yleiseen keskimääräiseen voittoon. Systemaattisesti sijoitusrahastot ovat pärjänneet keskimäärin heikommin kuin markkinat yleisesti. Mistä siis salkunhoidossa oikeastaan maksetaan?

Sijoitusrahasto voi silti olla hyvä ajatus, jos ei tykkää hävitä rahojaan. Riski todella on pienempi kuin suorassa osakesijoittamisessa.
Hyvän vaihtoehdon tarjoavat indeksirahastot, jotka sisältävät arvopapereita samassa suhteessa kuin pörssi-indeksit. Hallinnointipalkkion siitäkin joutuu maksamaan, mutta onpahan tuotto-odotus keskimääräistä rahastoa parempi.

On vielä yksi varsin suosittu tapa valita sijoituskohde: oma mielenkiinto. Jos tykkää autoista, voi sijoittaa autofirmaan, jos lentokoneista, lentoyhtiöön. Tämä ei ole aivan niin typerää kuin miltä se kuulostaa.

Talousteorian mukaan vapailla markkinoilla jokaisella yhtä suuren riskin sijoituskohteella tulisi olla yhtä suuri tuotto-odotus. Näin on siksi, että jos jonkin kohteen tiedettäisiin todennäköisesti tuottavan muita enemmän, sen kysyntä kasvaisi nostaen hintaa, kunnes tuotto-odotus suhteessa hintaan olisi sama kuin muissakin kohteissa. Tämän vuoksi esimerkiksi jollekin tietylle maantieteelliselle alueelle sijoittaminen ei ole kovin järkevästi perusteltua.

On kuitenkin yksi tapa saada suurempia voittoja kuin markkinoilla keskimäärin: tietämällä jotain mitä muut eivät tiedä. Siksi sisäpiirikaupat ovat laittomia. On kuitenkin täysin sallittua olla asiantuntija ja sijoittaa sen perusteella.

Jos siis vaikka tiedät ilmailusta paljon ja arvelet jonkin lentoyhtiön pärjäävän tulevaisuudessa paremmin kuin markkinoilla yleisesti uskotaan, on osakekauppa hyvä tapa lyödä vetoa sen puolesta. Riskialtista kuten vedot aina, mutta tuoton odotusarvo on parempi kuin kasinolla.