Retuperän ja Humpsvakarin yhteiskeikalla viulutaiturointia ja jazzia

teksti: Pekka Tuominen

Otaniemen musiikin ja voimailun ystäville oli tarjolla kaksikielistä herkkua 28.11. pidetyssä Retuperän WBK:n ja Humpsvakarin yhteiskonsertissa. Musisoinnin aloitti sammutusosto Retuperä, joka ensimmäisellä puoliajalla ammensi torvista, viulusta, räikästä ja muista pelivehkeistään M-saliin korviahuumavan äänimaiseman.

Kenties lähtemättömimmän vaikutuksen teki Antonio Vivaldissimon kiulukonsertto, jossa jousen varressa taituroi itse Jehudi Mehutin. Vaikka juonnon mukaan viulu ei olekaan soittimena erityisen vaikea, samaa ei voida sanoa soittajasta. Mieleenpainuvina orkesterista erottuivat myös oikotorvensoittaja Leevi Letkutsalo, helistimissä melskannut Simeon Sammutsalo sekä veto- ja työntöpasuunaa vetänyt ja työntänyt Ruuben Ruiskutsalo. Ruiskutsalon tulkinnalle ominaista oli vetojen ja työntöjen määrän yhtäsuuruus kappaleen kuluessa.

Toisella puoliajalla konsertti vaikutti hauskemmalta, joskin se saattoi olla väliaikajuoman ansiota. TF:n orkesteri Humpsvakar loihti lavalle taianomaisen tunnelman jazz- ja ripaskavaikutteisella soitannallaan, joskin jotkin orkesterin jäsenet harrastivat välillä pantomiimia ilmeisesti odottaessaan vuoroaan. Lyömäsoittimiin saatiin yllättävä lisä, kun yksi muusikoista löi lekalla WC-pönttöä.

Humpsvakarin esityksen loppuhuipennuksessa oli lordimaisia vaikutteita, kun banjot alkoivat syöstä tulta. Kauhuelementtinä toimi myös toinen yllätysmomentti: moni katsoja oli saada sydärin naamiomiehen syöksyessä kohti yleisöä moottorisaha laulaen, sen sijaan että olisi itse laulanut. Humpsvakareiden innovaatio tekee sahansoitannalle saman kuin sähkökitaran keksiminen aikoinaan teki kitaran soitolle.