Osalla teekkarimiehistä on nyt se vaihe elämästä. Uudet alokkaat ovat lähteneet koulun penkiltä ja astuneet lumipuvuissa Suomen Puolustusvoimien palvelukseen. Kaikki eivät tietenkään palvele aseellisesti isänmaata vaan valitsevat siviilipalveluksen.
Jotkut ovat ehtineet suorittaa velvollisuutensa ennen opiskeluja, jotkut suorittavat sen vasta opintojen jälkeen mutta on myös niitä, jotka lähtevät kesken opintojen metsiin tai laitoksiin.
"Yleinen" asevelvollisuus, joka koskee pelkästään miehiä, on epätasa-arvoinen. Kutsuntoihin pitäisi määrätä tasapuolisesti kaikki Suomen kansalaiset. Sekä miehissä että naisissa on niitä, jotka soveltuvat varusmiespalvelukseen ja niitä jotka eivät sovellu.
Joskus kuulee miehille sälytettyä velvollisuutta puolustettavan sillä, että naisilla on muutenkin rankempaa. Jos näin on, pitää korjata yhteiskunnalliset epäkohdat ja määrätä kaikki tasapuolisesti myös kutsuntoihin. Epäkohta ei oikeuta toista epäkohtaa.
Niin ikään se, että miehet olisivat etuoikeutettuja, koska heidän ei tarvitse synnyttää, ei käy puolustuksesta. Naisilla ei nimittäin ole velvollisuutta synnyttää eikä synnytystä tehdä palveluksena valtiolle.
Koska asiat ovat toistaiseksi näin, pitää elää tämänhetkisen tilanteen mukaan. Jokaisen kutsuntaikäisen kannattaa harkita tarkkaan, minkä palvelusmuodon valitsee, ettei keskeytä palvelusta omaksi harmikseen ja että hyötyy palveluksesta mahdollisimman paljon.
Kummastakin palvelusmuodosta on nimittäin parhaimmillaan etua. Palveluksesta voi saada arvokasta työkokemusta, johtajakoulutusta, ja näyttää se muutenkin hyvältä ansioluettelossa. Itsekin sain varusmiespalveluksessa toimitustyökokemusta upeiden elämysten lisäksi.
