Pääkirjoitus: Uudistus meni uusiksi

Vuonna 2006 aloitettu kandidaattitutkintojen yhdistämishanke ei ole lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla. Se on aiheuttanut päänvaivaa niin TKK:n hallinnolle, uudistusta konkreettisesti valmisteleville työryhmille kuin tavallisille opiskelijoille.
Uudistus sinänsä vaikuttaa tarpeelliselta. Tutkintojen nopeuttaminen on hyvä tavoite, mutta on arveluttavaa vähentää kandiohjelmien määrää niin kuin opetusministeriö esittää.
Ongelma valtakunnallisessa uudistuksessa ei ole mikään yllätys: todennäköisesti joihinkin diplomi-insinöörin tutkintoihin sopii samanlainen kandiohjelma, joihinkin taas ei. Jokaisen opinto-ohjelman kohdalla pitäisi harkita erikseen, voidaanko se yhdistää toiseen ohjelmaan.
Uskon, että opetusministeriön suunnitelma ei ole sinänsä huono. Pikemminkin se, että suunnitelmista tehdään ylipäätään koko korkeakouluverkoston kattava ohjelma, on huonoa. Tutkintoa pitäisi pystyä kehittämään riittävän kevyellä päätöksenteolla ja riittävän joustavasti kunkin tutkinto-ohjelman tarpeisiin sopivasti.
On mielivaltaista päättää, kuinka monta kandiohjelmaa Suomeen mahtuu. Uudistustarve ei voi nousta valtakunnan politiikan tai korkeakoulun ylimmän johdon tavoitteista vaan yksittäisten kandiohjelmien kehittämistarpeista itsestään.