Tee virhe

Annu Nieminen

"EN VAIN KESTÄNYT kun tajusin, etten koskaan tule olemaan kaikkea mitä haluaisin. Eikä vähempi tule koskaan riittämään," teekkariystäväni summasi pahan olonsa. Hän puhui monen kaltaisensa suulla. Usein kiltin tytön syndroomaan liitettävä riittämättömyyden tuntemus vaikuttaa olevan yleinen myös vähemmän kilttien tyttöjen keskuudessa - ja poikien.

Vastoin ennakkokäsityksiäni iloisista ja mutkattomasti maailman näkevistä tekniikan ylioppilaista olen törmännyt Otaniemessä isoon määrään riittämättömyyden, ahdistuksen ja masentuneisuuden tunnetta. Miksi teekkareilla on paha olo?

Osoitan sormella hömppää modernin yhteiskuntamme rajattomien mahdollisuuksien ja menestymisen palvonnan atmosfääriä. On maailman suurin paradoksi, että ihminen olisi täällä tehdäkseen kaiken, mikä hänelle on mahdollista. Aikamme mantra on tuhoisa: " Maailma on Sinulle avoinna, jos vain Sinä haluat! Kaikki on Sinulle mahdollista!" Jos kaikki on mahdollista, miten voisi ikinä olla tarpeeksi?

Yksi ihminen voi elää täsmälleen yhden ihmisen elämän. Ja kuulkaa ystävät: se riittää.

SAMAISESSA TEEKKARIKULTTUURISSA muutaman vuosikymmenen minua aikaisemmin nuoruutensa viettäneen äitini mielestä minun ja ystävieni tuntemukset ovat hälyttäviä. Hänen mielestään nuorten ei kuulu olla asemaansa ja arkeensa ahdistuneita tietäjiä, vaan rauhassa omiin askeliinsa kompastelevia ja siitä nousevia oppijia.

Äitinikin löytää syyn. Tätäkö jatkuvan kasvun ja itsensä ylittämisen vaatimuksen ilmapiiri saa nuorissa aikuisissa aikaan? Virheiden tekemistä pelätään, sillä vastuu omasta erinomaisesta tulevaisuudesta ja rajattomien mahdollisuuksien mahdollisimman tehokkaasta hyväksikäyttämisestä on raskas.

OMAN FUKSISYKSYNI ensimmäisinä koulupäivinäni sain TKK:n päärakennuksen aulassa käteeni Nyyti ry:ltä halikortin. "Haleja jakamalla pidämme toinen toisistamme huolta." Ajatus oli kaunis: täällä meille opetetaan kovien arvojen maailmasta, mutta saamme ihmisinä olla pehmoja. Pidin ajatusta huojentavana - tosin päädyin leikkaamaan kortillani tuorejuustoa korkeakoulun avajaispiknikillä.

Pahoinvoivaa ystävää tai itseään ei tule vähätellä. Halikortit eivät kuitenkaan aina riitä. Joskus tarvitaan yhtä halausta enemmän kiinnostunutta auttamista. Mutta ketä kiinnostaa pahoinvoiva teekkari?

Huonosti voivat opiskelijat eivät ole vain surkea juttu, johon kannattaa keskittyä siinä vaiheessa kun opetustoiminnasta ja laitoshuollosta jää liikaa rahaa yli, vaan iso tulevaisuutemme tekijä. Aina välillä on hyvä muistaa, mitä me teekkarit massana tulevaisuudessa edustamme: suomalaisen työelämän puurtajia. Minkälainen on työelämä, jonka tekijät eivät osaa olla onnellisia ja erehtyväisiä?

On asioita, joita niin korkeakoulumme, tukiyhteisöt kuin terveyshuollon palvelutkin voivat tehdä. Vielä tärkeämpää on kuitenkin asennemuutos, joka meillä on oikeus sallia itsellemme. Meidän ei tarvitse olla kaikkien eteemme annettujen mahdollisuuksien optimoijia ja tulevaisuuden kirkkaana edessä näkeviä supersuunnittelijoita. Itseään ei tarvitse ylittää joka päivä. Joskus on tarpeeksi, että selviää päivästä seuraavaan.

VIRHEIDEN TEKEMISEN pitää olla sallittua. Ihmettelyn pitää olla sallittua. Itsensä ja paikkansa etsiminen on terve olotila, josta on vaikeaa mutta tärkeää oppia pitämään. Nyt ei tarvitse olla perillä, eikä vielä huomennakaan. Ja jos kerran ihmettely sallitaan: missä on perillä?