Kun puhe kääntyy Aaltoon, kuulee usein lausahduksen: "Kyltit vaihtuvat katoilla ja kaikki muu jatkuu entisellään." Nyt reilun kuukauden kokemuksen perusteella uskallan väittää, että asiat voivat muuttua, jopa TKK:lla. Huippu- tai innovaatio-yliopistoa lanseerattaessa kyseenalaistettiin tämä ns. huippu ja innovaatio. Mitä ne ovat ja miten kolmesta erilaisesta opinahjosta saadaan integraatiolla parempi, jopa se huippu. Konkreettinen asia tämän saavuttamiseksi on oikeanlainen yliopistoyhteisö ja opiskelukulttuuri. Fantasia kivisistä shakkilaudoista kampuksen vehreällä nurmella, joiden ääressä professorit ottavat mittaa opiskelijoista, on mahtava tavoite ja konkreettinen esimerkki hyvästä yliopistohengestä. Tosin ajatus shakkimatsista tammikuisessa pakkassäässä aiheuttaa vilunväreitä minullekin.
Tosielämässä kivinen shakkilauta voisi olla esimerkiksi parkettilattia tai nurmikenttä ja nappulat opiskelijoita ja henkilökuntaa.
Ulkomaisten esikuva-yliopistojen urheiluun ja liikuntaan on panostettu huomattavissa määrin, mikä on ollut osasyynä hyvään yliopistohenkeen.
Liikunta on luontainen kohtaamispaikka tuntemattomillekin, ja ratkaisevan maalin jälkeen yläviitonen kuuluu asiaan. Loistavat liikuntamahdollisuudet houkuttelevat myös huippu-urheilijoita opiskelemaan ja heistä koottu yliopiston joukkue, Aalto-United, niittää mainetta Euroopan kentillä. Aaltolaiset kokevat ylpeää yhteenkuuluvuutta kuulusta joukkueestaan ja syntyy Aalto-henki.
Aallon liikuntapalvelujen suunnittelu ja toteutus on ajankohtaista juuri nyt, kun valtioneuvosto valmistelee uutta yliopistolakia.
Yliopistolle pitäisi kuulua lakisääteinen vastuu niin henkilökunnan kuin opiskelijoidensakin tasavertaisista liikuntamahdollisuuksien järjestämisestä. Nykytilanne on liikunnallinen tuloerokuilu, eikä se luo kampushenkeä. Uskottava ratkaisu olisi mielestäni pääkaupunkiseudun korkeakoulujen yhteinen liikuntapalveluverkosto, jolla olisi resursseja toteuttaa monipuolista ja laadukasta yhteisliikuntaa. Tällaisessa suurkompleksissa olisi huomattavia synergiaetuja: ihmiset ja yhteisöt kohtaisivat, suurelle joukolle olisi palvelujen tuottaminen suhteessa halvempaa ja tietoisuus liikuntamahdollisuuksista paranisi.
Kunnolliset palvelut ovat avainasemassa yliopistolaisten hyvinvointia ja jaksamista mietittäessä. Liikunnasta ei tietenkään ole kellään pahaa sanomista, sehän on kaikin puolin kivaa. Se valitettavasti vain maksaa melkoisesti. Näin Aalto-murroksessa on liikunnallinen huominen mahdollista, niin resurssien kuin muutosilmapiirinkin puolesta.
Hyväkuntoinen ja jaksava Suomen nuoriso opiskelee tehokkaasti ja maksaa tulevaisuudessa verorahansa eläkkeisiin kiltisti hymyillen.
Henri Lönn,
varapuheenjohtaja, TKY:n hallitus
