Minulla ei käytännössä ole kavereita, vaikka tunnenkin killassani kaikki nimeltä. Viime vuonna koetin sosiaalistua ja kaikkea mahdollista oman killan väen haastamisesta tiedusteluun. Kevään loppuun mennessä olin kokeillut kaikkea yhdistystoiminnasta ties mihin epätoivoiseen ja huomasin, että hyvin harvoihin tyyppeihin sain mitään reagoivaa vuorovaikutusta.
Fuksikoulutus luo useita pieniä piirejä, jossa tyypit tekevät kaikkea mahdollista ja ovat iloisia omassa alayhteisössään. Teoriani mukaan tämä rakenne tekee killan hallitsijasta, ring leaderista, rings leaderin, mistä arvioni mukaan seuraa muun muassa TK:n alituinen toimaripula ja sen aiheuttama pakkovärväys. Suljettujen piirien ongelma on konkreettinen kaikille, jotka ovat joskus koittaneet murtaa sitä rengasta. Myös Tietokilta itse tavallaan täytäntöönpanee tuota käytäntöä jättämällä muiden lafkojen väen kokonaan esittelemättä.
Tiedän, että tuo piiriteoria on yleinen kaltaisteni syrjäytyneiden katkera oikeutus omaan "epäonnistumiseen". Pikemminkin väki uskoo olevansa tarpeeksi sosiaalista, kun heillä on se piiri, joka täyttää heidän sosiaalisen tarpeensa.
Se, miksi nostan tämän potentiaalisen sosiaalirakenneprosessin esiin, on se, että minusta ei ole syytä olla sosiaalistumatta, vaikka mitään velvoitetta ei olisikaan. Se on halpaa ja sillä on usein vain myönteisiä seurauksia.
En sano tätä vain, koska toivon, että myös minun kuolleella aloitteentekokyvylläkin olisi mahdollista saada kontakteja muiden ihmisten tehdessä aloitteita minulle. Tarkoitukseni ei ole valittaa tilanteestani, joka on vuosien kokemuksen ansiosta vain turhauttava. Voi olla muitakin samassa tilanteessa olevia tyyppejä tai siihen vasta herääviä tyyppejä, jotka ansaitsevat samankaltaiseen tilanteeseen ratkaisua tiedon muodossa. Ehkä me toistaitoiset voisimme tehdä yhteistyötä, kun meillä kerran on jotain yhteistä.
Paha kysymys: voinko olettaa, ettei minua tuomita sen takia, etten ole pärjännyt odotetun hyvin verkostojen luonnissa?
tmhallik
