Manhattan-torniryhmä toi kilpailuvoiton
 |
 |
|
|
|
Kuva: Erica Österlund ja Jussi Vuori |
|
|
Jos Erica Österlundin ja Jussi Vuoren visio toteutuu, Kulosaaren sillan kupeeseen kohoaa pikku Manhattan. TKK:n arkkitehtiopiskelijat voittivat opiskelijakilpailun, jossa suunniteltiin korkea toimisto- ja liikerakennusten ryhmä Helsingin Kalasatamaan.
"Korkein torni on 150 metrin tuntumassa", Jussi Vuori kertoo. Aivan pilvenpiirtäjien korkuisia rakennuksia ei siis ole luvassa, vaikka voitokas työ onkin nimetty Manhattaniksi.
Österlundin ja Vuoren suunnitelmassa korkea toimistorakennusten ryhmä koostuu useista 16 x 16 -metrisistä putkista, "tuubeista", kuten arkkitehtiopiskelijat niitä nimittävät. Erikoista suunnitelmassa on se, että kaikki putket eivät kosketa maata. "Tämä projekti uhmaa painovoimaa", Erica Österlund toteaa innoissaan.
Jaa. Kuinka moni ihminen uskaltautuu astumaan torniin, jonka pohja on ilmassa?
"Teräsverkon tihentäminen tekee rakennelman kestäväksi", Vuori rauhoittelee. Tuubit muodostuvat teräsverkosta, jonka silmäkokoa voidaan muuttaa tarpeen mukaan. Maata koskettamattomien putkien paino siirtyy alas jatkuvien putkien kautta maanpintaan asti. Kaikki putket ovat terässukkarakenteen kautta kiinni toisissaan.
Aivan huvin vuoksi torneja ei jätetä ilmaan, vaan painovoimaa uhmataan hyvästä syystä. Tornirakennelma tulee sijaitsemaan aivan Kalasataman metroaseman suulla. "Idea on, että heti kun astuu metroasemalta ulos, voi nähdä rakennuksen läpi merelle asti", Vuori kuvailee. Koska suurin osa torniryhmän putkista ei kosketa maata, putkien alle jäävä osa muodostaa rantatorin.
Idea avoimesta maantasakerroksesta syntyi, kun arkkitehdit katselivat valokuvia kauppahalleista. "Niissä on niin paljon valoa isossa tilassa", Österlund kertoo vanhojen valokuvien herättämistä mielikuvista. "Myös ajatus, että tori on demokraattinen, kaikille avoin markkinapaikka, kiehtoi meitä."
Suunnittelurupeama tarkoitti kolmea kuukautta kovaa työtä ilman varmuutta lopputuloksesta. Österlundilla ja Vuorella oli kuitenkin hauskaa torneja suunnitellessaan. Heidän työhuoneensa joka pinnalla näkyy turkoosista styroksista leikattuja rakennusten pienoismalleja. Pienet vaaleansiniset vaahtomuovitalot näyttävät kuuluvan smurffien maailmaan.
Arkkitehtiopiskelijoiden mielestä kilpaan ei kannata osallistua vain voitto mielessä.
"Kun suunnittelee kilpailutyötä, rakentaa samalla omaa näkemystään", Österlund sanoo. "Haluaisin nähdä kilpailuun osallistumisen tutkimustyönä. Siinä täytyy olla hauskuutta myös siinä tapauksessa, että voitto ei osu omalle kohdalle." Österlund ja Vuori ovat osallistuneet suunnittelukilpailuihin aikaisemminkin ja sijoittuneet kärkeen, mutta Kalasatama on ensimmäinen voitto.
Arkkitehdit arvelevat voittaneensa 34 kilpailutyön joukosta siksi, että heidän ehdotuksensa on hyvin joustava.
"Koko rakennuskompleksi perustuu yhden muunneltavan moduulin eli tuubin varaan", Österlund toteaa. Teräsverkkoputket mahdollistavat sen, että suunnitelmassa ei ole määritelty tornien huonekorkeutta, vaan sitä voi vaihdella. "Kerroslevyn voi laittaa putkessa mihin tahansa kohtaan", Vuori kertoo. Näin saadaan esimerkiksi ilmavia kongressitiloja, jos sellaisille on tarvetta.
Tilaa voi tuhlailla näyttäviin kokoustiloihin, sillä Österlund ja Vuori kasvattivat kilpailuohjeissa mainitun 35 000 neliömetrin alueen peräti kaksinkertaiseksi. Heidän ehdotuksessaan torneihin mahtuu noin 70 000 neliötä, vaikka tornit vaativat vain vähän maapinta-alaa. Tiivis rakentaminen sopii kaupunkiin, jossa rakennuspinta-ala on katoava luonnonvara.
Kalasatama ei ole maailman helpoin paikka tornitaloryhmälle, sillä tontin toisella puolella on kiireinen Itäväylä. "Sen vieressä ei ole mukava oleskella", Österlund sanoo suoraan. Sen takia moottoritien puoleiset tornit eivät ulotu maan tasalle. Itäväylä jouduttiin huomioimaan piirustuksissa myös siksi, että torniryhmä näkyy kauas, kun sitä lähestyy autolla. Manhattan suunniteltiin niin, että se on edukseen myös kaukaa katsottuna. "Rakennuksessa näyttää olevan välillä yksi torni ja välillä monta, kun sitä lähestyy tietä pitkin", Vuori kuvailee. Kuten kaikille suunnitelman yksityiskohdille, myös silmänkääntötempulle löytyy perustelu. "On mielenkiintoista, kun rakennuksen luonne paljastuu pikku hiljaa sen sijaan että sen ymmärtäisi heti. Yllättävyys on kiinnostavaa rakennuksissa - ihan niin kuin ihmisissäkin."
www.jussivuori.fi/kalasatama/
Hannele Okkonen
