Tekijöitä ja näkijöitä

Luovat työntekijät. Meri (vas.), Elmo ja Sofia.

Lehden toimituskunta on vaihtunut päätoimittajaa lukuun ottamatta kauttaaltaan. Kaunis, kiinnostava ja napakka ovat adjektiiveja, joilla uusi toimituskunta kuvaa lehden sisältöä. 

Johanna Mitjonen

Kuka olet, mitä teet?

Meri: Olen Meri Laitinen, 25 vuotta. Aloitan Polyteekkarin toimitussihteerinä sekä toimittajana. Olen innokas elokuva- ja tv-harrastaja.

Sofia: Olen Sofia Ziessler, 19 vuotta, Polyteekkarin uusi toimittaja. Vastuullani on, että PT:n jutut löytävät onnellisina tiensä nettiin paperia vieroksuvien pällisteltäväksi.

Elmo: Elmo Allén, 26 vuotta. Lupasin kyllä itselleni pysyä 25-vuotiaana toistaiseksi. Olen Polyteekkarin taittaja, AD, taiteellinen johtaja tai visuaalinen journalisti, taikka jotain sen suuntaista. Laulu on rakkauteni kohde - laulan Polyteknikkojen Kuorossa, Espoon musiikkiopistolla ja kaikissa mahdollisissa sitseissä jonne vain ehdin.

Mitä opiskelet?

Meri: Englantia, viestintää, markkinointia, elokuvatutkimusta…

Sofia: Elämää, kulttuureja, kieliä, taiteita, tieteitä ja muuta kevyttä pureskeltavaa. Harrastan myös informaatioverkostoja ja Athene-nimistä kiltaa, joka on minusta tosi kiva.

Elmo: Viestintätekniikkaa täällä TKK:lla, sivuaineena jotain hömppää tutalta.

Miksi halusit Polyteekkariin töihin?

Meri: Oli pakko hyödyntää ainutlaatuinen tilaisuus päästä kirjoittamaan Suomen johtavaan teekkarijulkaisuun. 

Sofia: Sain sähköpostiini niin monta spämmiä, että vakuutuin kohtalon tahdosta ottaa ne vakavasti. Itsetutkiskelun jälkeen sain varmuuden, että haluan päästä toimittajakisälliksi hyviin käsiin. Kirjoittaminen on minulle yhtä luontaista kuin veden juominen (juon aika monta litraa päivässä), ja kiinnostukseni maailmaa kohtaa virtaa aika vuolaasti ympäriinsä. Lisäksi toimittajan ei tarvitse päättää itselleen spesifiä tutkimusaluetta, sillä hän voi sukeltaa kaikkeen.

Elmo: Tahtoisin tulevaisuudessa toimia viestintäalalla, mutta myös päästä itse tekemään luovaa työtä. Halusin nousta harrastuspohjaisesta graafikonplantusta tekemään jotain ammattimaista ja haastavaa. Lehtityö on todellinen haaste, koska sisällön ja ulkoasun tulee tukea toisiaan. Mutta painolaatu on sanomalehtipaperilla aina kovin kehnoa. Eikä aikaa voi aina tuhrata asioihin niin paljon kuin haluaisi.

Miksi sinut valittiin Polyteekkariin töihin?

Meri: Olen innostunut, iloinen ja ihq - kukapa ei sellaista töihin ottaisi?

Sofia: Tähän kysymykseen pomo osaa vastata parhaiten, mutta jos pitää spekuloida, niin spekuloidaan sitten! En tunne muita hakijoita, mutta uskon, että ikäni oli mukana vaikuttamassa. Muut toimittajat ovat vanhempia, joten minulla saattaisi olla tupsuphuksina toisenlaisia vainuja kuonossa. Sitten minulla on varmaan aika innostunut asenne, mistä saattaa olla hyötyä näissä puuhissa.

Elmo: Taittajana minua voisi luonnehtia konservatiiviksi. Arvostan tyylikkyyttä ja linjakkuutta. Selkeys on lähtökohta, jonka päälle sitten rakennetaan tarvittaessa jotain kivaa. Ehkäpä sitä arvostettiin. Ehkä myös kokemukseni kaikenlaisesta toiminnasta puhui puolestaan. Minusta taittajan kuuluu osallistua täysipainoisesti journalistiseen puoleen, eikä vain maalailla lehteä itsekseen.

Missä olet kymmenen vuoden kuluttua?

Meri: Olen joko toimittaja, tiedottaja tai ohjelmapäällikkö telkkarissa… Liian aikaista sanoa!

Sofia: Oikeassa paikassa. Koitan elää aina niin, etten mene kuin tykinkuula eteen päin, vaan koitan nuuhkia joka hetki oikeaa suuntaa. Nyt tuntuu, että kymmenen vuoden päästä olen opiskellut myös viestintää, jotain kansainvälisiä suhteita tai muuta sellaista ja asunut kunnolla ulkomailla (haluaisin lämmitellä vaihtarina). Ai niin, ja osata hyvin espanjaa. Toivon olevani kyseisen ajanjakson päästä haastavissa ja merkityksellisissä hommissa, mielellään ehkä journalistina.

Elmo: Tulen juuri kotiin työpaikaltani Helsingin Sanomista, jossa johdan Kuukausiliitteen reprotyötä. Pääsin juuri tänään taittamaan Anssi Kelan muistoartikkelia. Surullinen kohtalo - kuolla nyt jäämällä jäätelöauton alle. Astun ulos raitiovaunusta Kruunuvuorenrannassa, ja astelen kotiini. Avatessani oven neljävuotias tyttäreni on jo vastassa. Tyttö ojentaa minulle kirahvin, jonka on tänään piirtänyt. Huomenna menemme käymään Korkeasaaressa.