![]() |
Chilimakkaraa 140 minuutissaMaistuisiko täytetty lampaan suoli? Erika Eerola ![]() Opiskelijoista koostuva kaveriporukka on sopinut treffit Hakaniemen kauppahallin lihatiskille. Valkoinen muovipussi täynnä tuoretta lihaa seurue jatkaa ruokakauppaan ja Alkoon hakemaan täydennystä. Kokkausasunnolla kassista kaivetaan painava valurautapannu ja makkarasuuttimella varustettu monitoimikone. Ensimmäiset olutpullot avautuvat ja makkaranteko voi alkaa.
Martti, N. vuoden äänenkäsittelyn opiskelija vitsailee, että
"makkaranteko on tällaista elitististä snobbailua, mutta toisaalta mikä
tahansa syy on aina hyvä tekosyy juomiselle."
Yliopistolla opiskelevan Simon mielestä makkaran tekeminen on hauska
harrastus varsinkin hieman vieraantuneelle kaupunkilaiselle, joka
luulee, että maito tulee tehtaalta suoraan purkkiin ja liha on aina
ollut jauhelihaa. "Tässä saa jonkinlaisen käsityksen siitä, miten
perusasiat tapahtuvat. Tämä on postmodernia elämystrippailua", Simo
naureskelee. "Makkaranteosta tulee vähän sellainen olo, kuin olisi itse
onkinut järvestä kalan ja valmistanut sen", yliopistolla opiskeleva
Anna jatkaa.
Kaveriporukka innostui makkaranteosta viime syksynä ja on siitä lähtien
tehnyt makkaraa noin kerran kuukaudessa. Kustannukset jäävät reippaasti
alle kymmenen euron per henkilö. "Tämä on ohjelmanumero. Ei ole kysymys
siitä, kuka laittaa ruokaa tehokkaimmin ja nopeimmin. Jos hakee jotakin
sellaista, voi ottaa pitsan pakastealtaasta ja syödä sen", Simo toteaa.
Saan laittaa suolavedessä olleen lampaan suolen kylmään veteen
likoamaan. Suoli on valkoinen, limainen, haisee pahalta ja muistuttaa
kondomia. "Jonkun pitää laittaa käsi tonne mössöön", Martti toteaa.
Upotan käteni makkarataikinaan, joka koostuu jauhetusta lihasta,
sipulista, chilistä, mausteista ja nesteistä. Tulee mieleen
lihapullataikinan veivaaminen. Seurueen jäsenten mukaan lihan on oltava
rasvaista, sillä vähärasvainen makkara on kuivaa ja maistuu pahalle.
Makkarataikinan on oltava myös riittävän kosteaa, jotta mössö menee
helposti suoleen.
"Maista, onko taikina tarpeeksi suolaista", Simo pyytää.
Taikinan möyhentämisen jälkeen suoli vedetään monitoimikoneen suuttimen
päälle. "Valmistusprosessiin tarvitaan minimissään kaksi ihmistä.
Toisen täytyy olla tekemisissä suolen kanssa ja toinen vastaa siitä,
että liha menee suolen sisään", pojat neuvovat. Martin mukaan juuri
makkaroiden täyttö on operaation hauskin vaihe. "Kaikki kilpailevat
siitä kuka saa pistää lihaa suoleen", Martti nauraa. Keskustelu
kääntyykin sian ja lampaan suolen eroihin. Poikien mukaan sian suoli on
tilavampi, eikä se mene yhtä helposti rikki kuin lampaan suoli. Jos
käytössä ei ole monitoimikonetta, makkaraa kannattaakin tehdä sian
suoleen esimerkiksi muovisesta limsapullosta tehdyn suppilon tai
tavallisen suppilon avulla.
Kiiltävät makkarapötköt laitetaan uuniin esikypsentymään 80 asteeseen
noin puoleksi tunniksi. Uunin pohjalla on myös vesiastia, joka tuo
ilmaan kosteutta. Tämän suositeltavan, mutta ei välttämättömän vaiheen
jälkeen makkarat pääsevät pannulle käristymään muutamaksi minuutiksi.
Yhteensä hommaan kuluu parisen tuntia sekä useampia olutpulloja.
"Hyvää on, ei todellakaan samanlaista kuin kaupan makkarat", totean
maistettuani ensimmäistä kertaa elämässäni itse tehtyä makkaraa. Maku
on lihaisa ja mausteinen. Anna innostuukin kehumaan kotona tehdyn
makkaran raaka-aineita, joihin ei kuulu esimerkiksi jänteitä, nahkaa ja
jauhoja, kuten makkaratehtaassa valmistetuissa tuotteissa. "Vastaat
itse siitä mitä siellä sisällä on", Martti toteaa. Makkarareseptejä
voikin keksiä myös itse, ja sekaan voi laittaa vaikkapa tuoreita
yrttejä.
Tavallisesti makkaraa syödessäni en edes ajattele mistä se on
valmistettu, mutta nyt hetkellisesti mieleeni nousee kuva
suolenpätkästä. Onneksi vilkas ruokapöytäkeskustelu saa asian kuitenkin
unohtamaan nopeasti. "Koskas tehdään makkaraa uudestaan?"
![]() Päivitetty 29.3.2006 tulostusversio |
||
![]() |
![]() |
![]() |
![]() |