Vuoden Phuksi

Sarjassa seurataan raksaphuksi Joona Lassilan edesottamuksia vuoden ajan

Sofia Ziessler

Joona Lassilan, 20, elämä on muutoksen pyörteessä. Helsingin saksalainen koulu vaihtuu kouluavustajana vietetyn välivuoden jälkeen yhdyskunta- ja ympäristötekniikan tutkinto-ohjelmaan. Samalla Mankkaan kotikolo muuttuu 40,5 neliön vuokrayksiöön Tontunmäessä.  Muutokset ravisuttavat myös Polyteekkarin lukijoita, jotka pääsevät nyt aitiopaikalta sukeltamaan tuoreen phuksin elämään (ja wappuna myös kuolemaan sekä sittemmin kuolemanjälkeiseen elämään). Joona on Polyteekkarin uusi seurantaphuksi - katsokaamme nyt, kuka on tuo tuntematon nuori sorja mies.

Joona (s. 23.7.1987, 182 cm, 65 kg, ok?) hymyilee helposti ja pitää elokuvista. "Ensimmäisiä juttuja, joita aion hankkia uuteen kämppääni, on videotykki. Ei haittaa, vaikka joutuisin syömään loppuvuoden pelkkää tonnikalaa". Lempielokuvikseen hän paljastaa American History X:n (syy: sanoma), Lost In Translationin (syy: Scarlett Johansson) sekä Pulp Fictionin (syy: tarinankerronta). Harrastuksina Joonalla on elokuvien lisäksi basson soitto ja laulu, oluet (etenkin tšekkiläiset) sekä vaeltaminen ja lukeminen (lempikirja: Hitchhiker´s Guide To The Galaxy).  Han Moo Doa hän jatkaa toivottavasti syksyllä, mikäli aika riittää. Joona soittaa Coeurage-nimisessä bändissä, jonka jäsenet harrastavat yhdessä ahkeraa harjoittelua, gin tonic -iltoja sekä Veikkola-matkailua.

Joonalla on kolme nuorempaa sisarusta, vanhimmasta nuorimpaan: veli 17 vuotta, sisko 13 vuotta sekä veli 11 vuotta. Saksaa hän puhuu sujuvasti asuttuaan maassa 7 vuotta ja käytyään 12 vuotta saksalaista koulua. Mitä tulee tietotekniikkaan, Joona ei omista MacBookia vaan peruskannettavan, jolla hän pitää yhteyttä ystäviinsä sekä katselee TV-sarjoja (Prison Break, House ja My Name Is Earl). Joona ei ole osallistunut elämässään yhdellekään kotitalouden tunnille ja paljastaa syövänsä mielellään pakastepizzaa, mutta hetken mietittyään hän kuitenkin muistaa osaavansa tehdä hyviä pastakastikkeita ja wokkeja. Joona pitää rooibos-teestä ja juo kahvia talvisin.

Elokuun 11. Joona osallistui varaslähtöön arkkitehtien ja maanmittareiden kanssa. "Myöhästyin bussista, joten jouduin liftaamaan" hän kertoo saapumisestaan.  Joonan mukaan ihmisiä oli niin paljon, että sängyt loppuivat kesken, kun useimmat jäivät paikan päälle yöksi. Uudet ihmiset tuntuivat rennoilta, vaikka hän saikin jo kolmen aikaan yrittää löytää virkeätä juttuseuraa.

Joona pääsi TKK:lla ensimmäiseen hakuvaihtoehtoonsa ja on tyytyväinen. Hän tietää pääsevänsä laskemaan monta tuntia fysiikkaa ja matematiikkaa sekä mietiskelemään rakenteiden kestävyyksiä. "Y-osastolla on iso prosentti naisia". Vaikka Joona soittaa bassoa, on hän edelleen sinkku. Joona uskoo uuden koulunsa kauniimpaan sukupuoleen: "Ne ovat sopivan rempseitä, sosiaalisia, huumorintajuisia ja fiksuja niin, että niiden kanssa voi jutella hyvin". Kauppis-oikis-akselin sipsakat neidit eivät valitettavasti osu Amorin nuolillaan Joonan sydämeen.
Ystävämme Joona myi sielunsa lisenssit vuodeksi Polyteekkarille, ja jäämme odottamaan, millaisia kelmeilyjä tuleman pitää.