Teekkarikulttuurin aallonharjalla

Teekkarikulttuurilla on pitkät perinteet. Perinteet eivät kuitenkaan tarkoita, että kaikki tehtäisiin niin kuin ennen. Teekkarikulttuurille on mielestäni edelleen leimallista se, että uskalletaan kyseenalaistaa ja uudistua. Aalto-ylioppilaskunta onneksi pakottaa meidät siihen, mikä toivottavasti entisestään selventää meille, mikä osa kulttuuristamme todella on arvokasta.

Teekkarikulttuurin toinen vahvuus on tiivis yhteisöllisyys. Toivon, että myös uudessa ylioppilaskunnassa voimme kaikki säilyttää haluamamme osat omasta identiteetistämme mutta silti kokea olevamme yhtä. Yhteinen kulttuuri ja aidot kohtaamiset opiskelijoiden kesken ovat tärkeä osa yhteisen identiteetin kehitystä, ja ylioppilaskunta on ainoa toimija, joka tavoittaa kaikki opiskelijat.

Fuksipistejärjestelmä osana fuksikasvatusta on vapaaehtoinen, eikä sen suorittamiseen tälläkään hetkellä pakoteta. Teekkarilakki katsotaan kuitenkin niin tärkeäksi, että se pitää fuksipistein ansaita. Fuksipistejärjestelmän rooli osallistumaan kannustamisen lisäksi onkin varmistaa, että lakin saavat tuntevat teekkarikulttuuria.

Fuksikasvatuksella on myös tärkeä rooli yhteisöllisyyden syntymisessä. Vahva yhteisö pystyy uskomattomiin saavutuksiin. Teekkarikylä on rakennettu teekkareiden panoksella, ja esimerkiksi Muuttotempaus vuonna 1966 sai yli parituhatpäisen teekkarijoukon liikkeelle sekoittamaan Helsingin päiväksi.

Fuksitoiminnan pitäisi mielestäni kuulua vahvasti myös uuden ylioppilaskunnan toimintaan, sillä mm. isojen rooli kouluun ja uuteen elämäntilanteeseen ohjaavina toimijoina on tärkeää. Uuden ylioppilaskunnan toimijoiden tehtävänä on tulevaisuudessa päättää, mitä eri ylioppilaskuntien toisistaan eroaville fuksitoiminnoille jatkossa tehdään.

Lopuksi todettakoon, että kritiikitön taikkilaisten ihailu on näin uuden ylioppilaskunnan kynnyksellä toki somaa, mutta ei erityisen rakentavaa.

Otto Vehviläinen, fuksimajuri